Liian kaavamaista?

Nivalan osayleiskaava hyväksyttiin valtuustossa äänestyksen jälkeen. Keskustelua ja kritiikkiä herätti eniten Pirttirannan suunnan linjaukset, mihin kaavamerkinnät näyttävät asuma-alueen laajenevan, jos maanomistajat niin haluavat. Alueen maatalouden harjoittamisen katsottiin kaavan myötä vaikeutuvan ja maisemaidyllin vaarantuvan. Alueella olevan karjatilan suunnitelmista ei ole mitään varmuutta, ja kaavamerkintä sinänsä sallii tuotannon laajentamisen enintään 2,5 keltaiseksi. Toinen asia on, miten ympäristöluvan ehdot asuinkiinteistöjen ym. etäisyyksien suhteen täyttyisivät.

Osayleiskaavan A-merkintä toisaalta estää kaiken omakotirakentamisen alueelle ilman asemakaavan laatimista. Tämä antaa maatiloille aikaa toteuttaa keskipitkän aikavälin suunnitelmat, ennen kuin alueen kaavoitus joskus mahdollisesti toteutuu. Varsinaista asema-kaavaa laadittaessa alueen maatiloille jätetään toiminnan laajuutta vastaava elintila, muutenhan kaavaa ei voi edes laatia. Siksi tilojen olisi hyvä mahdollisimman pian päättää miten tuotantoa jatketaan.

Kaavaa valtuustolle esitellyt Jaakko Isoherranen totesi monessa kohdassa, että kaavan suunnittelijaa sitovat monet ohjeet ja määräykset, mitkä tulevat ylemmältä taholta. Ely-keskuksen virkamiesten pelosta tuntui tuo ja tämä asia olevan kaavassa niin tai näin, mikä kyllä särähti korvaan melkoisesti. Onkohan kaavoituksessakin valtaa liikaa yläportaissa, asioissa mitkä osattaisiin kyllä paikallisesti ratkaista parhaiten? Kaavoitus on asia mikä koskee vain kutakin kuntaa itseään, jolloin ratkaisuvaltakin saisi olla muualla kuin maakuntien keskusvirastoissa. Kaavoituksessa maanomistajilla on oikeus tehdä muistutuksia ja valituksia, jos heidän mielestään kaavaehdotus on tehty väärin perustein tai virheellisesti, ja nämä on syytäkin käsitellä ylemmissä puolueettomissa instansseissa.

Muistutuksia oli otettukin huomioon kaavaa laadittaessa monissa kohdin. Enimmäkseen ne olivat rakennuspaikkojen lisäyksiä täydennysrakennusalueilla. Vastustusta kuului myös siitä näkökulmasta, että kaava sallii A3 alueilla rakentamisen 2000 neliön tonteille. Kyse on kuitenkin suunnittelutarveratkaisuista, missä rakennuspaikka katsotaan niin, ettei se estä asemakaavan laatimista joskus hamassa tulevaisuudessa.  Joidenkin mielestä naapuriin rakennetaan siis liikaa, toisten mielestä itselle jää taas liian vähän rakennuspaikkoja.

A-alueita arveltiin olevan liikaa, sillä tontteja ei mene vuosittain kovin paljon. Tässä on huomioitava kuitenkin se, että kaavan toteutuminen on vuosikymmenien asia, eikä kaikilta osin toteudu ollenkaan. Asemakaavan laatiminen edellyttää pääsääntöisesti alueen hankkimista kunnalle, jos maanomistaja ei jossakin tapauksessa halua itse laatia alueelleen kaavaa. Silloinkin kaavan hyväksyy valtuusto, sillä kunnalla on kaavoitusmonopoli. Vaihtoehtoiset asutuksen leviämisalueet ovat tarpeen senkin vuoksi, että kaupunki voi saada jostakin maata hankittua. Kaava-aluetta laajennetaan sitten sinnepäin, mistä maata saadaan ostettua. Jos alueita olisi rajattu hyvin niukasti, maan hinta nousisi mahdottomiin tai myyntiä pantattaisiin loputtomiin.

Jollakin aikavälillä taajamaa joudutaan varmasti laajentamaan, ja vaihtoehtoja on niukasti. Radan ja valtatien takana aluetta on varattuna, mutta alikulkujen rakentaminen tulee kalliiksi. Vilkunan koulun lakkauttaminen oli selkeä virhe, sillä se olisi ollut luonnollinen lähikoulu sen alueen kehittyvälle asutukselle. Lakkautus liittyi oopperan jälkimaininkeihin, kun hätäjarrutus talouden tasapainottamiseksi piti tehdä. Mahdollista kuitenkin on että virhe korjataan, alueelle rakennetaan uusi koulu ja alue kaavoitetaan. Aika näyttää, mihin suuntaan taajamaa voidaan laajentaa. Pirttirannan suunta on lähellä K-Kallion koulua, jota on varauduttu laajentamaan jo suunnitteluvaiheessa. Toisaalta jos nykyisen alueen asukkaat jäävät paikoilleen lasten kasvettua kouluista pois, ei lisätilaa välttämättä edes tarvita. Onhan tunnettua, että koulujen olisi paras olla liikuteltavia sen mukaan, millä alueella lapsiperheet kulloinkin asuvat.

Pirttiranta järvinäkymineen voisi olla myös vetovoimatekijä, kun kuntaan halutaan asukkaita. Ovathan monet kunnat kaavoittaneet ns. arvotontteja vaativien rakentajien tarpeeseen. Sellaisista alkaa olla Nivalassa jo pulaa. Kukaan ei rakenna kallista taloa mihin tahansa tontille, vaan rakennuspaikan pitää olla myös erityinen. Tällaiset ”rikkaiden” tai paremminkin velkaisten asuma-alueet löytyvät lähes kaikista kaupungeista, mutta sellaisten kaavoittaminen nostattaa taatusti polemiikkia. Tämän hyväksytyn osayleiskaavan yhteydessä ei tällaisesta ole puhuttu, mutta mahdollisessa kaavoitusvaiheessa ratkaistaan, millaisia rakennuspaikkoja kunta voi tulevaisuudessa tarjota.

Vaikuttajatahoja asialla

Lobbausta tapahtuu kaikilla elämänaloilla, ei mainos- ja alkoholiteollisuus ole siitä kuin häviävän pieni osa. Näkyvä ja rehellinen lobbaus eli omien asioiden edistämiseksi tehtävä päättäjiin vaikuttaminen on laillista ja kokoajan lisääntyvä menettely. Asioita edistetään tuomalla paras mahdollinen asiatieto poliitikkojen ja virkamiesten tietoon, ja samalla pitämällä tiivistä yhteyttä päätösprosessin aikana. Kulissien takana tapahtuva kähmintä ja keittiön kautta tapahtuva vaikuttaminen on paljon kyseenalaisempaa.

Poliitikot laativat työkseen lakeja ja asetuksia. Samalla kun he itse edustavat eri intressipiirejä, heihin myös pyritään vaikuttamaan eri tahoilta. Riippuu tahosta kuinka paljon niiden näkökohtia sitten päätöksenteossa sovelletaan. Mielenkiintoista on seurata, kun asianosainen taho itse on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vallankäyttäjä, eli tässä tapauksessa media. Pääministeri Katainen kerran haastattelussa totesi, että Ylen toimittajia on liikkeellä suurin joukoin, niistä voisi karsia osan ja näin säästää. Siitä pääministerille pisteet, se oli suoraan sanottu ja totta. Mutta pian monet pikkupoliitikot kiirehtivät puoltamaan Ylelle täyttä korvausta kustannusten noususta, vaikka muut yhteiskunnan instanssit joutuvat etsimään jatkuvasti tehostamismahdollisuuksia. Yle on niin mahtava vaikuttaja, että poliitikot pyrkivät pysymään hyvissä väleissä, vaikka oikeasti pitäisi toimia suoraselkäisemmin.

Samanlaista nuoleskelua on havaittavissa lehdistön suuntaan. Kun lehdistölle määrättiin pieni arvonlisävero, sitä on kyllä lehtien omasta toimesta jaksettu moittia. Se on pääosin siirretty tilausmaksuihin vaikka olisi voitu vähentää lehtitalojen voitoista tai kuitata tehostamalla toimintaa. Onpa maan suurin mediatalo hävittänyt ulkomailla valtavat summat rahaa kansainvälistymisseikkailuissaan, ja on sen takia ahtaalla. Lienee kuitenkin oikeammin, että säädetty alv jää kotimaahan, kuin jos rahat tuhlataan ulkomailla. Tuon arvonlisäveron, jonka maksavat tilaajat eikä lehtitalot, verukkeella ollaan nyt mankumassa uusia tukimuotoja veronmaksajien rasitteeksi.

Lobbarien vaikutustavat ovat siis asioiden esillä pitämistä ja päättäjien informoimista, mikä on aivan ok. Eri asia ovat sitten yhteiskunnalliset voimaryhmittymät, joilla on käytössään painostuskeinoja ja jopa veto-oikeus, kuten ay-liikkeellä. Vaikka vaaleilla rehellisesti valitut poliitikot perustellusti jotakin päättävät, voi ay-liike estää asian täytäntöönpanon. Siksi moni työelämän uudistus jää tekemättä. On myös paljon järjestöjä joilla on perinteisesti suuri vaikutusvalta, vaikka laki ei heille oikeasti mitään päätösvaltaa annakaan. Yksi osoitus tästä on maamme liikennelupakäytäntö, mikä on Euroopan tiukin. Tässä entinen kuorma-autoliitto SKAL on päässyt määräilemään liikaa ja perusteettomasti, tarkoituksena hillitä kilpailua. Myös AKT on varmaan nähnyt uudet omistajakuljettajat uhkana lakkotilanteessa. Samasta syystä hajautettua pienimuotoista energiantuotantoakin on Suomessa jarrutettu, koska teknisen alan ammattiliitot pelkäävät otteen lipeävän, jos tuotantoyksiköt pienenevät. Pienessä yrityksessä työntekijän ja työnantajan etu on yhteinen, suurissa monesti ei lainkaan välitetä työantajalle aiheutetuista vahingoista.

Hupaisaa oli todeta ay-rajapinnan muuri kun koulujen jälki-istunnon toteutusohjeita uusittiin. Niissä sanotaan, että ”Jälki-istunnon aikana saa teettää yhteisöllisyyttä tukevia toimia, ei kuitenkaan töitä” Eipä tietenkään töitä, sillä silloin mennään työelämän puolelle, missä vain muodollisesti pätevä saa tehdä mitään työksi luettavaa. Nyky-yhteiskunta pyrkii varjelemaan nuoria työltä, niin kuin se olisi pahintakin myrkkyä kehitykselle. Samaa voi paljolti sanoa kuntien ja kirkon nuorisotyöstä, se osaltaan kasvattaa viihteellisyyteen ja joutilaisuuteen. Sitten ihmetellään, kun on uusavuttomia ja työelämään sopeutumattomia, ja heille taas pitää suunnata yhteiskunnan mittavat tukitoimet.

Ehkäisevä päihdetyö

Aluehallintovirasto lähestyi kuntien päättäjiä selvityksellä, että onko kunnassa ”ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, monialainen päihdetyöryhmä ja ajantasainen päihde- tai mielenterveys- ja päihdestrategia”. Tuloksia oli sitten analysoitu ja niistä muodostettu häkkyrä, josta ei kyllä kukaan mitään kostu. Tällä asioista ohi puhumisella ja hienojen termien pyörittämisellä ei kukaan raitistu, siitä olen varma. Edellisen kerran kun tällaista Nivalan valtuustossa käsiteltiin, huomautin puheenvuorossani, että esityksestä puuttuu sana ”raittius”. Asiaa esitellyt kulttuurisihteeri arveli, että sana on liian osoitteleva sisällytettäväksi toimintaohjelmaan.

Mitä pikemmin aletaan puhua asioista niiden omilla nimillään, sitä lähempänä ratkaisua ollaan. Mutta juopottelun hyväksyminen ja hyssyttely on valittu linjaksi, ja tätä tukevat etenkin kaikki sosiaalialan työntekijät ja hoitolaitosten edustajat. Heidän kuulukin auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan, mutta mistään ehkäisevästä päihdetyöstä ei silloin voi puhua. Ja koska kaikista sosiaalisten ongelmien korjaamisesta on tullut myös iso bisnes, tasaista asiakasvirtaa ei tietenkään panna pahakseen. Näiltä tahoilta korostetaan aina esimerkiksi alkoholismin sairausluonnetta, että kuka tahansa voi sairastua. Kuitenkin, vain siinä tapauksessa, että alkaa käyttää alkoholia.

Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksissa on todettu, että alkoholiteollisuus suosii alkoholihaittojen ehkäisykeinona valistusta, koska se on tehotonta. Muut keinot ovat moralisointi ja saatavuuden rajoittaminen, joista jälkimmäinen kuuluu yhteiskunnan keinovalikoimiin. Suomessa alkoholiteollisuus on voimakas lobbari, joiden narujen mukaan sätkii myös pääministeri Jyrki Katainen. Kaikkea saatavuuden rajoittamista torjutaan Viron tuonnin uhkalla, mikä sekin on osin pelottelua. Mahtaako tavallinen fiksu ihminen lähteä hakemaan valtavaa kollia olutta Virosta, tuskinpa vain. Valtavia tuontimääriä tuovat vain ammattijuomarit, joiden tuskaista taivallusta Viron lautoilla voi seurata.

Olut onkin yksi pahimmista alkoholijuomista. Tämä totuus pitäisi uskaltaa kertoa varsinkin nuorille, joita alkoholiteollisuus etenkin haalii asiakkaikseen. Oikeiston voimakkaat liike-elämän lobbarit ovat ihmeesti saaneet torjuttua alkoholijuomien mainonnan rajoittamisen. Nuorille suunnatulla mielikuvamainonnalla siiderin ja oluen uusia addiktoituneita käyttäjiä tulee riittämään. Aivan pienten lasten vanhemmatkin saattavat sitten turrata viikonlopun olutpöhnässä, ja viranomaiset joutuvat ottamaan lapsia huostaan. Pahoinvoinnin syihin ei kuitenkaan uskalleta kajota.

Sen sijaan että halutaan tarjota ”laadukkaita ja oikea-aikaisia palveluita”, pitäisi pyrkiä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Palveluiden tarjontaa pitäisi oikeastaan rajoittaa, sillä ilmaisille palveluille löytyy aina käyttäjiä. Myös yksityisiä palveluntarjoajia tunkee palveluiden tuottajiksi, yhteiskunnan rahoilla tietenkin. Mitkään so-te rakenteiden muokkaukset eivät poista pulaa rahasta, jos hyvinvointiyhteiskunta laajenee joka suuntaan alkuräjähdyksenomaisesti. Ihmisten omaa vastuuta pitäisi lisätä, ja ainakin muistaa korostaa omien valintojen merkitystä elämässä.

Yksi myytti on syytä vielä kumota, nimittäin että ”viina on viisasten juoma.” Olen huomannut, että alkoholi ei valikoi uhrejaan älykkyyden, sosiaaliluokkien, koulutuksen tai varallisuuden mukaan. Se raunioittaa tasapuolisesti osan käyttäjistään taustaan katsomatta, myös sen kalliin viinin juojan. Tosin aine halpenee viimeistään siinä vaiheessa, kun rahat alkavat loppumaan. Alkoholin käyttöön ei ole mitään tarvetta, se on aivan turha nautintoaine, karvas ja pahanmakuinen. Luonnostaan ihminen ei tunne mitään tarvetta saada alkoholia tai tupakkaa, ne ovat vain ihmisyhteisön harhapolkuja, ja kokeilun ja oppimisen tuloksia. Sivistyksen myötä jäänevät historiaan.

Tekoja vai puheita

Suomen talous on sudenkuopassa, mistä poispääsy edellyttäisi devalvaatiota, sisäistä tai ulkoista. Hyvä lääke voi olla pahanmakuinen, ja tässä tapauksessa se on nautittava vielä sisäisesti. Saksan vahtiessa euron arvon vakautta ei ulkoista devalvaatiota tule.  Jos euro pyrkisikin halpenemaan, sen vaikutus talouteen pitäisi torjua koronnostolla. Kansallisesti Suomella on siis edessään sopeutuminen supistuneisiin verotuloihin. Ennemmin tai myöhemmin, nyt näyttää siltä että myöhemmin..

Laajapohjaisen hallituksen etuna lama-aikana pidetään sitä, että mahdollisimman suuri osa poliittista kenttää voidaan sitouttaa myös vaikeisiin päätöksiin. Tämä hallitus pitää sisällään sekä oikean että vasemman äärilaidan, mutta tulokset ovat vaisuja. Esimerkiksi yhteisöveroa olisi voitu nostaa väliaikaisesti ja suurimpia palkansaaja- ja maatalousetuisuuksia leikata, että valtion velkaantuminen olisi saatu edes hidastumaan. Mutta sen sijaan että olisi katsottu mistä voitaisiin luopua, on tyydytty etsimään ratkaisuja ns. rakennemuutoksista. Luupin alla ovat olleet mm. pienet kunnat, joiden osuus julkisesta taloudesta on ensinnäkin marginaalinen, ja toiseksi ne edustavat tehokkainta osaa tuolla sektorilla.

 Kaikki ministeriöiden ylhäältä pakottamat uudistukset ovat nostaneet kuluja 2-4 kertaisiksi, esimerkkinä vaikkapa aluepelastuslaitokset ja sairaankuljetus. Lisäksi uudistuksia kaatuu päälle lähiaikoina mm. päivystysasetuksen ja opetussuunnitelmauudistuksen tullessa voimaan. Veroja joudutaan siis korottamaan täysin turhien uudistusten vuoksi. Uudistuksia masinoivat todellisuudesta vieraantuneet ministeriöiden virkamiehet, jotka tietenkin vain yrittävät työllistää itsensä. Ehjää kun ei kannata muuten alkaa korjaamaan, kuin työnpuutteessa. Kaikkea perustellaan maireasti "laadukkaiden ja tasa-arvoisten palveluiden turvaamisella kansalaisille". Maksumiehiltä ei vaivauduta kysymään mitään..

Demokratia on kohtalaisen hyvä järjestelmä niin kauan, kuin monenlaista hyvää on koko ajan enemmän jaettavana. Kaikki mulle heti nyt, tai ainakin ensivuonna. Erityisen heikko järjestelmä  se on taas siinä tapauksessa, että jotakin uudistusta pitäisi säästösyistä kelata takaisin. Maailman suurin talous USA rämpii sekin mahtavan budjettialijäämän kanssa, ja taloutta pyöritetään velkakulutuksen avulla. Usko tähän talouteen maailmalla on näköjään niin vahva, että tyhjän päälläkin kestää olla. Talouden lääkkeeksi on USA:ssa totuttu antamaan verohelpotuksia, mutta niiden vaikutus ei enää näy talouskasvun voimistajana, vaan ne kasvattavat vain budjettialijäämää. USA on silti kasvava ja elinvoimainen kansakunta, joka porskuttaa jollakin lailla jatkossakin.

Eurooppa sekin tulee voimaan jotensakin hyvin, paitsi julkisen talouden kuntoon saaminen on vielä näkymättömissä. Suomessa kulutusveroja on nostettu äärirajoille, minkä jälkeen ne alkavat leikata kotimarkkinoiden kysyntää. Julkisen vallan pitäisi uudistusten sijaan ottaa takapakkia, niin että verotulot alkaisivat riittää. Tähän ei vaan näytä olevan henkisiä valmiuksia poliittisilla päättäjillä. Tällä hallituksella pitäisi olla siihen kyky, mutta näyttää, että pelataan vain aikaa. Ja lopuksi joku seuraava hallitus joutuu leikkaamaan perusturvaa ja pieniä tulonsiirtoja, kuten Lipposen hallitus teki. Työmarkkinoilla päätöksiä tekevät kaikista parhaiten pärjäävät, siis suurtyönantajat ja voimakkaimmat ammattiliitot. Nämä ovatkin kaksikannassa ja lyhytnäköisessä ahneudessaan ajaneet alas keskipalkkaista teollisuutta ja muitakin toimialoja. Kataisen hallituksen suuri tehtävä olisi painostaa nämä voimaryhmittymät taloustalkoisiin, mutta mitään merkkejä tällaisesta ei ole..

Vapaus valita

Pääministeri Kattainen, tuo sutki poika Savonpuolesta, sanoi uudenvuodenpuheessaan Suomalaisten kaipaavan valinnan vapautta. Tämä on tietenkin poliittista liirum-laarumia, jos puhutaan vain yleisellä tasolla. Toisaalta valinnan vapaus on hyvä asia, mutta Katainen itsekin on takuumiehenä monille instansseille, joiden tehtävä on pitää kaikki tiukasti säädeltynä ja sementtiin valettuna. Akateeminen maailma kun on yksi korporativismin linnake maassamme, ja monet etujärjestöt ovat onnistuneet muodostamaan toimialueestaan lähes rälssiä vastaavan järjestelmän.

Valinnanvapautta pitäisi oikeastaan monissa kohdin rajoittaa voimakkaasti, ja niin on jo toimittukin. Erään kaupungin kouluissa oli erityisruokavalioita alettu tarjoamaan vain terveydenhuollosta saatua uutta todistusta vastaan, ja näin oli saatu mittavat säästöt. Suurin osa ilmoitetuista ruoka-allergioista oli ollut kuvittelua tai hysteeristä hössäämistä. Koululaitos onkin oiva kasvualusta kaikille yhteiskunnan ilmiöille, samalla kun se toimii melkoisessa arvojen ristiaallokossa. Kodin ja koulun yhteistyö on sekin hokema, jonka sisältö on osin väärin painottunut. Sen sijaan että vanhemmat kritisoivat opettajia, pitäisi joka kodissa olla henkiset valmiudet myös vaatia lapsiltaan hyvää käytöstä.

Vapautta valita asuinpaikka on sitäkin alettu suitsia yhä voimakkaammin, vallitsevan poliittisen keskittämisideologian varjolla. Tässäkin voitaisiin luottaa järkeen, sillä tuskin kukaan rakentaa mihinkään nykyasutusta palvelevan sähkö- ja vesijohtoverkoston ulkopuolelle. Eikä siihen olisi monella varaakaan, linjojen vetämiseen syrjään asutuksesta. Jos taajaman tarjoamat olosuhteet eivät miellytä, pitää olla vapaus valita asuinpaikka muualta. Tämä on aina kuulunut suomalaiseen ajattelutapaan ja käytäntöön, eikä siitä ole mitään haittaa kenellekään. Jo nyt ihmisistä suurin osa asuu jonkinlaisissa keskustaajamissa, eikä se ole tuonut näkyviin mitään suurta rahallista hyötyä yhteiskunnalle. Itse asiassa varsinkin suomalainen mies voi monesti huonosti taajamaympäristössä, missä olosuhteet eivät tarjoa mitään fyysistä vastusta.

Yksi pettymys Kataisen hallituksen toimissa valinnan vapaudesta puheenollen oli kotihoidontuen pakottaminen jaettavaksi puolisoiden kesken. Niin kuin perheissä ei pystyttäisi siitä asiasta parasta valintaa tekemään. Ylhäältä pakotetusta ideologisesta tasa-arvosta sain karun näkymän vuosikymmeniä sitten, kun automme ylitti rajan Neuvostoliittoon. Tien laidassa käveli joukko tietyöläisiä lapio olalla, ja niistä puolet oli naisia. En väheksy yhtään naisia fyysisessä työssä, ovathan he paljon miehiä sitkeämpiä. Outoa vain oli sikäläinen ideologinen tasa-arvo, joka ei suonut niitä valinnan mahdollisuuksia. Siihen järjestelmä sitten romahtikin. Katainen onkin tässä asiassa oudosti lipsahtanut väärään joukkoon, ehkä vasemman äärilaidan kiristämänä.

Toisaalta rikoksentekijän vapauksia ja oikeuksia vahditaan oikein valtion korkeapalkkaisten virkamiesten voimin. Onhan vasemmistolainen kriminaalipolitiikka vielä siinä kuosissa, kun poliittisilla virkanimityksillä varmistettiin kehityksen suunta porvarillisen yhteiskunnan heikentämiseksi. Apulaisoikeuskansleri Jorma Kalske antoi rikolliselle mieluisen lahjan päättäessään, ettei asunnossa oleskelevan rikollisen tarvinnut avata ovea poliisille. Niin kuin rikollisten suojelu olisi ykkösasia tänä päivänä. Samoin tuli ankarat nuhteet poliisille huumeratsioista Oulun kävelykadulla. Olisikohan se niin kauhea ihmisoikeusloukkaus, jos huumekoira haistaisi huumeiden hallussapitäjän väkijoukosta. Tiedä sitten, jos vaikka rikollinen saisi trauman, jota sitten jouduttaisiin terapoimaan yhteiskunnan varoilla..

Uusi vuosi

Kokonainen uusi vuosi edessä, ja valtavat mahdollisuudet käytettävissä meillä jokaisella. Tietenkin sillä edellytyksellä, että elonpäiviä vielä suodaan ja sen verran terveyttä, että elämänusko säilyy. Tämä päivä on meidän jokaisen loppuelämän ensimmäinen päivä, joten siihen on syytä suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella. Vaikka meitä opetetaan elämään hetkessä, on hyvä joskus pysähtyä katsomaan vuosia takanapäin ja samalla eteenpäin. Elämä ei saisi olla kuitenkaan tyytymätöntä jonkin paremman haikailua, vaan omien mahdollisuuksien käyttämistä. Jos elämä joskus tarjoaa kaikkea sitä mitä on tavoitellutkin, on sittenkin oltava tarkkana, ettei ahnehdi elämää. Menestystäkin on ihmisen monesti vaikea hallita ja kestää. Parasta kenties on, jos saa olla sopivasti ahtaalla.

Tasavallan presidentti S. Niinistö uudenvuodenpuheessaan peräänkuulutti oikeudentuntoa, luottamusta ja eheyttä kansamme keskuuteen. Näihin ajatuksiin voi yhtyä. Samalla hän varoitti siitä, että tällä hetkellä Suomi velkaantuu nopeasti ja ”kepeämmin” kuin koskaan. On totta, että korkea luottoluokitus mahdollistaa helpon lainansaannin olemattomalla korolla, jolloin velkaantuminen on vaivatonta ja hupaisaa. Mutta entäs kun korot nousevat, niin kuin ne tulevat nousemaan? Myös kotikuntamme velkaantuu edelleen, niin kunta kuin sen omistamat osakeyhtiöt. Ja kun kaikki velanotto ei kohdistu välttämättömään saatikka tuottavaan, on kehitys syytä kyseenalaistaa.

Nivalan kaupungin tytäryhtiöistä Vesihuolto on parhaissa kantimissa, koska sen asiakkailla ei ole juuri vaihtoehtoja. Siispä taksoja voidaan nostaa, ja yhtiön talous pitää tasapainossa. Tulevina vuosina Vesikolmion jättimäinen siirtoviemärihanke tulee edelleen nostamaan hintoja. Nivalan Vuokrakodit ei sen sijaan voi nostaa hintoja paljonkaan, sillä vuokralainen voi ääritapauksessa muuttaa pois paikkakunnalta. Tilanne on kuitenkin toistaiseksi hallinnassa.

Nivalan Kaukolämpö Oy:ssä parhaillaan vilkuillaan levottomina lämpömittareita, jotka näyttävät muutamaa lämpöastetta ulkona. Ensimmäisinä arkipäivinä yhtiön talousennustetta ja lainanhoitokykyä laskeskellaan uusiksi, eikä mahdollisuuksia ole juuri muita kuin taksojen korottaminen. Nurinkuriseltahan se varmaan asiakkaasta tuntuu, että lauhat ilmat eivät huojenna lämmityskuluja. Tehdyn jätti-investoinnin alkuvuodet oli laskettukin lievästi tappiollisiksi, mutta nyt tappiot kasvavat entisestään.

Nivalan Liikuntakeskus Oy on vaikeassa tilanteessa, sillä nykyisillä kaupungin tukimaksuilla se ei pärjää jatkossa. Syömävelkaa jo on, ja tuleva keilahalli-investointi ei taida paljon tuottaa ylimääräistä viivan alle, hyvä jos kantaa niskansa. Kun tuo liikuntapalveluiden yhtiöittäminen tehtiin, epäilin onko kannattavaa antaa kokonaista tehtäväaluetta osakeyhtiön hoitoon. Vastaukseksi sain, että kaupunkihan antaa rahat, päätösvalta on siis aina valtuustolla. Näyttää vain olevan, että on vaan pakko antaa. Yhtiö näyttää olevan nyt siinä tilanteessa, että on pakko polkea yhä kovempaa pinnalla pysyäkseen, sillä uppoamisvaihtoehto merkitsisi kaupungin takausten realisoitumista.