Kiinni vain rahasta

Kunnan ensi vuoden budjetin valmistelu alkaa olla maalissa, vaikka raameissa pysyminen on vaatinut kaikissa toiminnoissa suurta sopeuttamista. Veroprosenttia esitetään valtuustolle korotettavaksi 21,5 ja asuinrakennusten kiinteistöveroa 0,65 prosenttiin, ja näillä korotuksilla pitäisi tulojen ja menojen välinen aukko tulla kurotuksi umpeen. Vaihtoehtona olisi ollut lomautukset ja opetusryhmien koon kasvattaminen, joiden tuoma säästö on vaikeammin laskettavissa. Toiminnoissa säästäminen kun pakkaa pullahtamaan jossakin toisessa kohdassa takaisin. Jos kattoa ei paikata, niin talo lahoo, mutta etenkin opetussektorilla säästöt voivat tuoda huomattavia lisäkuluja jopa sosiaali- ja terveyspuolen menokohtaan.

Menoista 67 % on noita so-te palvelumenoja, jotka PPKY Kallio tuottaa. Jos Nivalan kaupunki lomauttaisi henkilöstöä, ne eivät siis kohdistuisi suurimpaan menoerään lainkaan. Oma organisaatio ja toiminnot onkin viilattu melko kohilleen, joten helppoja säästökohteita ei ole. Monien kiinteistöjen kohdalla tärkeitäkin korjauksia lykättiin takavuosina liian pitkään, jotka sitten tulivat lopuksi vastaan entistä suurempina.

Erikoissairaanhoidon menot koostuvat suurimmalta osiltaan OYSin hoidoista, joihin menee kymmenisen miljoonaa, eikä tinkiä voi. Lähetteistä sinne tulee 48% Nivalan omasta terveyskeskuksesta, suurempi osa siis yksityispuolelta. Maksajana vain on aina potilaan kotikunta, avoimella valtakirjalla. OYSin menot ja hoidot ovat hyviin kalliita, eikä toiminnan tehostamista ole juuri aloitettu em. syistä. Laitosta johtavat lääkärit, joita sellaiset sivuseikat kuin maksajan rahapula eivät tietenkään liikuta. Myöskään suurimman osakkaan eli Oulun intressi ei ole tuon mammutin suitsiminen, sillä se tuo alueelle valtavasti rahaa, eli Nivalastakin tuon 10 milj.€.

Hoito kyllä on hyvää, ja sitä annetaan kaikille, joten siltä osin kaikki on kunnossa. On turha paasata liikaa taloudellisesta epätasa-arvosta, jos tällaista järjestelmää tarjotaan kaikkien käyttöön. On vaikea uskoa paljonpuhutun yksikanavaisen rahoitusmallin tuovan jotain ratkaisua terveydenhoitoon. Saattaisi syntyä entistä pahempi automaatti, jota ei vaan voitaisi rahoittaa. Pienten kuntien terveyskeskukset toimivat tutkitusti tehokkaimmin, mutta suuri keskittämisvimma uhkaa näivettää niitä entisestään. Pienet kunnat ovat tiukimmilla jatkuvasti paisuvien erikoissairaanhoitomenojen kanssa, joihin eivät voi vaikuttaa. Ainoa keino on alibudjetointi, jolla toivotaan olevan paitsi talousarviolukuja kaunistava vaikutus, niin myös palvelujen käyttöä ohjaava vaikutus.

Talviaikaan

Kännykät osaavat vaihtaa talviaikaan itsestään, mutta toki muutaman viisarinsiirronkin joutuu vielä tekemään. Kelloja on nykyisin paljon, mutta ajasta pulaa. Tai aikaa on, mutta kaikkinainen nykyihmistä ympäröivä, ns. kehityksen mukanaan tuoma virike saa aikaan vaikutelman kiireestä. Itseasiassa vapaa-aikaa on nykyään ihmisillä paljonkin, mutta siitäkin on tullut tavoitteellista ja pahimmillaan elämän kovin kilpa-areena.

Kiireeseen tottuu ja siitä tulee myös riippuvaiseksi. Joutohetkenäkin voi miettiä jo seuraavaa asiaa tai harmitella hetkeä joka "menee hukkaan" ilman suunniteltua tekemistä. Tästä oravanpyörästä pitää joskus vartavasten riuhtaista itsensä irti, ja karsia turhia huolia. Pahimmillaan joku elämän pysäyttävä kokemus vasta herättää näkemään, mikä on elämässä todella tärkeää. On myös kokemusta, että joskus etukäteen mahdottomalta tuntuva irrottautuminen huolista ja rutiineista on osoittautunut parhaaksi sijoitukseksi. Ainakaan maailma ei ole siihen kaatunut, vaikka on ollut pois hektisen elämän riveistä hetken aikaa..

Kun aikaa ei voi siitää taaksepäin kuten kelloja, kannattaisi elää niin, ettei tarvitse harmitella jälkeenpäin. Mutta miten, siinäpä se onkin, sillä kaikki ei ole edes itse valittavissa. Ja valinnat ovat aina ainutkertaisia ja peruuttamattomia. On myös hyvä perustaa kaikki elämän realiteetteihin, kaikkine hyvine pyrkimyksineenkin. On tärkeää löytää tasapaino pyrkimysten ja mahdollisuuksien välillä, sillä elämä on liian lyhyt sellaisen tavoittelemiseen, mitä ei voi saavuttaa.

Nuorena aikaa joskus haluaisi siirtää eteenpäin kuten kelloja siirretään. Moni elämänvaihe voi tuntua pitkältä, ja malttamattomana odottaa, mitä seuraava vaihe toisi tullessaan. Keski-iässä vuodet vierivät huomaamatta, eikä niitä lasketa. Kaikilta vuosilta ei jää mieleen mitään erityistä. Se voi olla hyväkin, sillä yhteiskunta on kokoajan pyrkinyt kaikkien riskien ja mullistusten välttämiseen. Sitten tasapaksu turvallinen arki voi alkaa jopa kyllästyttää, sillä perin häilyväinen on ihmisen luonto. Ennen sanottiin, että lapsi väsyy liian monista virikkeistä. Ehkä liiallisen kokemusmaailman jatkuva iholla olo on aikuisellekin uuvuttavaa. Tyhjä, tapahtumaton ja tylsä aika on joskus tarpeen kaikille, ja se antaa myös tilaa luovuudelle, uuden löytämiselle.

Niin, sanotaan että kesäaika on turha kommervenkki, joka vain sotkee ihmisen biologisen kellon. Yhden haittapuolen huomasin, sillä talviajan myötä iltojen valoisa aika lyhenee. Toisaalta aamuisin on ollut jo niin pimeää, ettei aina ole viitsinyt nousta ylös, vaikkei enää nukuttaisi. Nyt alkava hämärä aika ennen lumentuloa on toisaalta rauhoittavaa, jolloin ihminenkin voi luonnon tavoin hieman vähentää kierroksia. Pimeän sanotaan aiheuttavan joillekin kaamosmasennusta, jota sitten voidaan auttaa valohoidolla. Itseäni kirkkaat valot hämärän keskellä vain rasittavat, parempi kai olisi taipua jonkinverran luonnon rytmiin..