Suojärven
kalamiehistä tulee lisäksi mieleen Pirttimaan Taavi, jonka tekemä pieni
hirsikämppä nököttää vieläkin Itälahden niemen kärjessä. Taavin poismenosta
saatiin lukea hiljattain paikallislehdestä. Järvellä en häntä muista
tavanneeni, mutta hirvijahdista hänet kyllä muistan. Kerran kaadoimme hirven
Suojärven lähellä Kotasaaren päähän lähelle Ylioppilaslinjaa, siihen aikaan kun
metsäautoteitä ei vielä ollut. Niinpä hirvi nyljettiin paikalla ja jaettiin kannettavaksi.
Minun reppuuni ahdettiin hirven kaula, Taavi kantoi isoa sarvipäätä selässään.
Taavin kämpän lähellä lahden pohjukassa on rannassa telkänpönttö, johon kerran
on nähty karhun kurottelevan seisaaltaan, käpälillään rungon takaa pidellen.
Rannin
Jaani eli Kristian Tölli oli vakiokävijä Suojärvellä. Jaani oli Ylimäen poikia,
Jaakon veli, ja asui minun muistin aikana Perkkiöllä. Hän oli viitoittanut
oikopolun Pitkännevan takaa uuden talvitien varresta järven alapäähän, ja
kerran satuin Jaanin kanssa tälle polulle yhtä aikaa. Vaikka hän oli ikämies,
ikäeromme oli kymmeniä vuosia, hänen kanssaan riitti puhumista ja mukavaan leppoisaan tyyliinsä hän kertoikin
tarinoitaan. Hän näytti polun varressa kuusenkin, jonka alta sanoi teeren
lähtevän joka kerta kun siitä kulkee. Polku oli varmaan tullut sen jälkeen, kun
hän vedätti kivilahdelle kämpän, joka siihen asti oli palvellut Siirtolan
saunana. Jaanin kämpän kohdalla järvi on matalaa ja heinikkoista, mutta soutukelpoisia
lampareita ja väyliä pitkin löytyy järvelle pääsy. Sorsajahtipaikaksi kämpän
asema on erinomainen. Muistelen Kiviniemen Veikon kaupitelleen osuuttaan tuohon
kämppään Isälle, kun tiesi ja tunsi hiekan tiimalasissa valuvan jo vähiin.
Siirtolan Veikko oli tädin mies ja monet vierailut Siirtolaan ovat jääneet
mieleen. Veikkokin teki työuransa porahommissa ja sairasti ns. kivikeuhkoja.
Kerran hän oli täpärästi pelastunut sortuman alta, ollessaan Kemissä louhimassa
merenalaisia öljysäiliöitä.
Niin, tuo
edellä mainittu Jaani souteli järvellä öykillä, joka oli maalattu harmaaksi.
Eräs hieman harmillinenkin sattumus muistuu mieleen noilta ajoilta. Olimme
Laitalan Jorman kanssa olleet varmaankin Pykyn kämpällä yötä, ja sieltä
lähteneet kiertelemään Ristikoivunnevan laiteita teeriparvia etsien. Oli jo
myöhäinen syksy, ja olimme varustautuneet kiväärein kuten latvalintujen
pyyntiin kuuluu. Kiersimme jostakin Kellarilammen takaa ja kun tulimme
Suojärven rantaan, huomasimme järvellä parven muuttosorsia kellumassa itälahden
suunnalla, pian kolmensadan metrin päässä. Huomasimme toki Jaanin öykin
keskellä järveä, mihin hän oli ankkuroitunut vakio onkipaikalleen, mutta
sorsaparvi kiinnitti kaiken huomiomme. Nopeasti otimme jonkinlaisen ampumatuen
ja avasimme railakkaan kivääritulen sorsaparvea kohden, vaikka tietenkin ymmärsimme osuman
olevan sattumanvaraista siltä matkalta. Pian lippaat tyhjenivät, ja siinä
vaiheessa huomasimme onkimiehenkin tunteneen olonsa järvellä uhatuksi. Mieleen
jäivät Jaanin pitkät aironvedot, kun hän vetäytyi keskijärveltä turvallisempaan
sektoriin..
Suojärven
rannoilta on aikoinaan niitetty heinää karjanrehuksi. Viimeisenä rantoja on
niitellyt Mutka nimisessä mökissä asunut Hermanni parille lehmälleen, syntyjään
mies on ollut Kuusamosta. Alunperin Suojärvi on pyykitetty Hosion talon
luonnonniityksi, mutta myöhemmin suomaiden raivaus jokivarsilla ja varsinkin
niiden saveaminen antoi monin verroin paremmin heinää kuin järvenrantojen
niittäminen. Onko Suojärven vedenpintaa säännelty niittoaikaan patoa
muuttamalla, siitä ei ole tietoa. Joskus luonnonniittyjen vesitaloutta on
tavattu säännellä, ja Suojärven tapauksessa se olisi ollut helppoa. Suojärven
alkuperäistä laskuojaa on kaivettu auki sotavuosien aikaan, kun vettä piti
johtaa Ainaslampeen Makolan kaivoksen vedensaannin varmistamiseksi. Siitä asti
järven vedenpinta on riippunut padon korkeudesta, ja monta erilaista patoa
siinä on ollutkin ennen nykyistä lankkupatoa.
Metsien
kasvattamiseksi järvien vedenpintaa on usein pyritty madaltamaan. Suojärven tapauksessa
järven vedenkorkeus vaikutti ainakin jossakin määrin kunnan metsään, joka
sijaitsi laskuojan varressa. Aikoinaan Töllin Kalervo oli tehnyt
kaksinkertaisen riukupadon ja täyttänyt välin sudensammalilla, jotta pato olisi
vedenpitävä. Sattumoisin hän oli ollut silloin Kalliopirtillä, kun ojansuulta
oli kuulunut kova pamaus ja vesipatsas oli kohonnut korkealle ilmaan. Hän oli
lähtenyt heti soutamaan paikalle ja oli todennut sen mitä oli aavistanut; pato
oli räjäytetty ilmaan. Ketään ei ollut enää näkynyt paikalla, joten hän olikin lähtenyt
kiertotietä Latvanevalle seuraamaan, keitä kylälle johtavalla polulla olisi
menossa. Nopeasti kulkien hän olikin ehtinyt edelle, ja nähnyt kunnan metsien
työnjohtajan Mastolan Urhon ja Hosion Oskarin tulevan polkua pitkin Suojärveltä
päin. Tunnetusti Mastolan Urholle olivat kunnan metsät sydämenasia, niistä hän
huolehti kuin omistaan. No, pato kuitenkin kyhättiin pian uudelleen kokoon,
ettei järven vesi juokse kovin matalaksi. Nykyisessäkin vedenkorkeudessa ankaran
talven sattuessa on kalakuolema mahdollinen. Varsinkin kuiva syksy ja varhainen
jääpeitteen tulo ovat kohtalokas yhdistelmä.
Joskus varhaisina
kesinä oli Kalervo enoni ollut Kalliopirtillä, kun Iso-Juurikan suunnasta oli nousut
metsäpalon savut. Hän oli kiivennyt kämpän vieressä kasvavaan isoon koivuun
tähystämään, missä päin palo roihuaa. Ainasojan Heikki, renkinä tunnettu
koskenperänen, oli varoitellut menemästä lähemmäs kurkkimaan, ettei joudu
sammutustöihin. Kerran taas Uuno Tölli oli kävellyt unissaan kämpästä ulos, ja
herännyt seisomasta rantakalliolla. Joskus ennen sotia oli tavannut kämpällä
serkkunsa Syrjän Leunun ja Viljon, Leonardin kohtalo oli kaatua sodassa ja
Viljo asui myöhemmin Helsingissä, missä kuoli hukkumalla veneestä pudottuaan.
Tämä tapahtui vanhan kämpän aikana, siis 1990 luvulla palanutta edeltävän
kämpän aikana. Omien muistikuvien mukaan
Kalliopirtillä tapasi usein Koivuperän miehiä varsinkin sorsajahdin ja kanalinnustuksen
aikaan. Virkkulan miehet olivat vakiokävijöitä. Paljon oli myös tuntemattomia
kävijöitä, kesälomalaisia, ulompaa tulleita ja muita satunnaisia poikkeajia.
Kalervo enoni, joka hänkin hiljattain muutti autuaammille kalavesille,
kunnostikin kämppää sen jälkeen, kun sisutusta oli hävitetty. Sisäkaton
verhouksena olleisiin puukuitulevyihin olivat vandaalit iskeneet suuria reikiä,
ne Kalervo paikkasi tapetilla ja liisterillä. Kynnyksen hän oli raudoittanut,
että puiden hakkuu siinä loppuisi ja korjannut ovea. Myöhemmin kämppä kuitenkin
taas ajautui huonoon kuntoon, eikä kukaan siitä enää pitänyt huolta. Painavan
lankkurakenteisen oven sepän takomat saranatkin varastettiin, ja lopuksi kämppä
paloi eräänä kevättalvena.
Suojärvellä
Kellarilammen ojansuun lähellä on Heiskan Ilpon öykkiranta. Joskus olen hänet
siinä tavannut öykkiään tervaamassa. Nyttemmin soutuväline on vaihtunut
muoviveneeksi, joka kieltämättä on helppohoitoinen. Yhtä vakaa se ei kuitenkaan
ole kuin oikea öykki, eikä tyyliltään sovi sydänmaajärville. Paikalla olen
nähnyt pientä pressukotusta ja nuotiopaikkaa laitetun kiven kupeeseen, vaikka yöpymistä varten.
Ilpot olen nähnyt järvellä pilkkimässä aivan viimeisillä haurailla jäillä
keväisin. Hänen erikoislajinsa onkin haukien pilkkiminen.
Uuden kämpän yksi osakas oli Lasse Kiviniemi, Koivuperäsiä alkujaan hänkin, joka piti myös venettään takarannalla vakiopaikalla. Kalliopirtin västäräkki oli kerran tullut Lasselle niin tutuksi, että oli käynyt Kotasaarissa asti kaverina sienessä. Nuo Kotasaaret eivät ole järvessä, vaan suosaarekkeita järven pohjoispuolella. Ja sinä kesänä kun Lasse kuoli, sanotaan ison mustan kyykäärmeen ryömineen joka päivä veneen viereen kivelle päivää paistattelemaan ja samalla venettä vartioimaan..
Uuden kämpän yksi osakas oli Lasse Kiviniemi, Koivuperäsiä alkujaan hänkin, joka piti myös venettään takarannalla vakiopaikalla. Kalliopirtin västäräkki oli kerran tullut Lasselle niin tutuksi, että oli käynyt Kotasaarissa asti kaverina sienessä. Nuo Kotasaaret eivät ole järvessä, vaan suosaarekkeita järven pohjoispuolella. Ja sinä kesänä kun Lasse kuoli, sanotaan ison mustan kyykäärmeen ryömineen joka päivä veneen viereen kivelle päivää paistattelemaan ja samalla venettä vartioimaan..