Tekoja vai puheita

Suomen talous on sudenkuopassa, mistä poispääsy edellyttäisi devalvaatiota, sisäistä tai ulkoista. Hyvä lääke voi olla pahanmakuinen, ja tässä tapauksessa se on nautittava vielä sisäisesti. Saksan vahtiessa euron arvon vakautta ei ulkoista devalvaatiota tule.  Jos euro pyrkisikin halpenemaan, sen vaikutus talouteen pitäisi torjua koronnostolla. Kansallisesti Suomella on siis edessään sopeutuminen supistuneisiin verotuloihin. Ennemmin tai myöhemmin, nyt näyttää siltä että myöhemmin..

Laajapohjaisen hallituksen etuna lama-aikana pidetään sitä, että mahdollisimman suuri osa poliittista kenttää voidaan sitouttaa myös vaikeisiin päätöksiin. Tämä hallitus pitää sisällään sekä oikean että vasemman äärilaidan, mutta tulokset ovat vaisuja. Esimerkiksi yhteisöveroa olisi voitu nostaa väliaikaisesti ja suurimpia palkansaaja- ja maatalousetuisuuksia leikata, että valtion velkaantuminen olisi saatu edes hidastumaan. Mutta sen sijaan että olisi katsottu mistä voitaisiin luopua, on tyydytty etsimään ratkaisuja ns. rakennemuutoksista. Luupin alla ovat olleet mm. pienet kunnat, joiden osuus julkisesta taloudesta on ensinnäkin marginaalinen, ja toiseksi ne edustavat tehokkainta osaa tuolla sektorilla.

 Kaikki ministeriöiden ylhäältä pakottamat uudistukset ovat nostaneet kuluja 2-4 kertaisiksi, esimerkkinä vaikkapa aluepelastuslaitokset ja sairaankuljetus. Lisäksi uudistuksia kaatuu päälle lähiaikoina mm. päivystysasetuksen ja opetussuunnitelmauudistuksen tullessa voimaan. Veroja joudutaan siis korottamaan täysin turhien uudistusten vuoksi. Uudistuksia masinoivat todellisuudesta vieraantuneet ministeriöiden virkamiehet, jotka tietenkin vain yrittävät työllistää itsensä. Ehjää kun ei kannata muuten alkaa korjaamaan, kuin työnpuutteessa. Kaikkea perustellaan maireasti "laadukkaiden ja tasa-arvoisten palveluiden turvaamisella kansalaisille". Maksumiehiltä ei vaivauduta kysymään mitään..

Demokratia on kohtalaisen hyvä järjestelmä niin kauan, kuin monenlaista hyvää on koko ajan enemmän jaettavana. Kaikki mulle heti nyt, tai ainakin ensivuonna. Erityisen heikko järjestelmä  se on taas siinä tapauksessa, että jotakin uudistusta pitäisi säästösyistä kelata takaisin. Maailman suurin talous USA rämpii sekin mahtavan budjettialijäämän kanssa, ja taloutta pyöritetään velkakulutuksen avulla. Usko tähän talouteen maailmalla on näköjään niin vahva, että tyhjän päälläkin kestää olla. Talouden lääkkeeksi on USA:ssa totuttu antamaan verohelpotuksia, mutta niiden vaikutus ei enää näy talouskasvun voimistajana, vaan ne kasvattavat vain budjettialijäämää. USA on silti kasvava ja elinvoimainen kansakunta, joka porskuttaa jollakin lailla jatkossakin.

Eurooppa sekin tulee voimaan jotensakin hyvin, paitsi julkisen talouden kuntoon saaminen on vielä näkymättömissä. Suomessa kulutusveroja on nostettu äärirajoille, minkä jälkeen ne alkavat leikata kotimarkkinoiden kysyntää. Julkisen vallan pitäisi uudistusten sijaan ottaa takapakkia, niin että verotulot alkaisivat riittää. Tähän ei vaan näytä olevan henkisiä valmiuksia poliittisilla päättäjillä. Tällä hallituksella pitäisi olla siihen kyky, mutta näyttää, että pelataan vain aikaa. Ja lopuksi joku seuraava hallitus joutuu leikkaamaan perusturvaa ja pieniä tulonsiirtoja, kuten Lipposen hallitus teki. Työmarkkinoilla päätöksiä tekevät kaikista parhaiten pärjäävät, siis suurtyönantajat ja voimakkaimmat ammattiliitot. Nämä ovatkin kaksikannassa ja lyhytnäköisessä ahneudessaan ajaneet alas keskipalkkaista teollisuutta ja muitakin toimialoja. Kataisen hallituksen suuri tehtävä olisi painostaa nämä voimaryhmittymät taloustalkoisiin, mutta mitään merkkejä tällaisesta ei ole..