Kevät suolla (tapahtui vuosia sitten)

 Heitän repun selästäni ja istahdan mättäälle. Katsahdan tulosuuntaan, siinä näkyy tulvivaa suota, siellä täällä varpuisia mättäitä, metsäreunassa näkyy vähän luntakin. Jostakin kaukaa pilkottaa hieman vettäkin, se on varmaan Särkijärvi. Nyt kuitenkin välittömiä toimenpiteitä vaatii saappaassa hölskyvä vesi. Joku loikka jäi lyhyeksi suon lahdeketta ylittäessäni ja jääkylmä suovesi holahti saappaaseen. Riisun saappaan ja kaadan veden takaisin suohon, mistä se on tullutkin. Tiedän toki että se on kallisarvoista makeaa vettä, mistä on maailmassa monin paikoin niukkuutta. Nyt sitä nektaria oli silti väärässä paikassa. Reppuun varaamani kuivat sukat ovat nyt tarpeen. Retkitovereiltani saan oivan neuvon eli vetämällä kuivan sukan päälle muovipussin saa kengän mukavasti takaisin jalkaan eikä sukka heti kastu. Näiden toimenpiteiden jälkeen nousen ylös, oikaisen selkää ja katsahdan suosaarekkeeseen jonka reunaan olimme päässeet ja joka olikin meidän varsinainen kohteemme. Kartan mukaan saarekkeessa pitäisi olla lintutorni, josta voi tähyillä suolla olevia lintuja.

Etenemme saaren sisäosiin missä kasvaa harvahkoa kituliasta kuusi- ja koivumetsää. Päätämme ensin tehdä nuotion missä kuivatella kastuneita varusteita ja nauttia vähän eväitä. Maasta löytyy hyvin risuja polttopuiksi, ja kaivan nokisen kahvipannunkin repusta. Kiertelemme etsien sopivaa syttöä nuotioon, lähistöllä kasvavan ikipetäjän juurella huomaamme sitten lahonneen lintutornin jäännökset. Ihmettelemme kuka ja milloin on tällaisen tänne syrjäiseen paikkaan rakentanut. Joskus olen löytänyt jostakin suosaarekkeesta ikivanhan honkapuisen lavan, jonka päällä hanhien metsästäjä on voinut tähyillä suolle, mutta sellaisesta ei tässä liene ollut kyse. Mutta kun nappaamme hongan juurelta tuohenpalan, onkalossa onkin jokin pieni purkki joka osoittautuu geokätköksi. Lisäämme merkinnän ja piilotamme purkin takaisin juuren koloon. Epäilemme onkohan monikaan käynyt täällä sitä löytämässä.

Kahvit hörpättyämme tutkimme olinpaikkaamme tarkemmin. Saaren takalaidalta avautuu isompi suoaukea, jonka keskellä kartan mukaan virtailee Tuomikonoja, eli se on nimetty tämän Tuomikonnevan mukaan. Kartan mukaan oja häviää välistä näkymättömiin eli voisi ajatella siinä olevan umpeen kasvaneen vesistön alla onkalon, missä vesi piilossa virtaa. Tästä tulee mieleeni Kalle Päätalon kirjassa "Selkosten viljastaja" oleva tarina, jossa Kallen vanha erätoveri vie hänet onkimaan suonsilmäkkeestä tummia ahvenia, keskellä aavaa suota. Olipa siinä Kallelle ihmettä kerrakseen.. Tässäkin suolla on Särkijärven suuntaan jossakin kohdin mennyt aikoinaan pitkospuut, joita eräs mies kertoi kulkeneensa pikkupoikana miesten perässä, täysiä hillaämpäreitä molemmin käsin kantaen. Kun ämpäristä oli pudonnut pari marjaa veteen, oli lammikossa hypännyt kala. Hänelle oli heti tullut mieleen, että näistä lampareista voisi olla suon-alainen yhteys järveen. Tietenkin kala olisi voinut uida suolle tulva-aikaan järvestä, tai tulla kutemaan kauemmas purolle ja tulvivalle suolle ja jäädä lampareeseen.

Tämä suo kuuluu melko laajaan Sievin ja Toholammin soidensuojelualueiden kokonaisuuteen. Suo rajautuu toiselta laidalta Aittosenjärveen, suuri osa on kartan mukaan vaikeakulkuista tai kulkukelvotonta. Särkijärveen laskeva Tuomikonoja näyttää tulevan ylempänä olevalta suojellulta suolta Kivinevalta. Tällä sydänmaalla onkin useita laajahkoja soidensuojelualueita, alunperinkin luonnontilaisena säilyneitä. On myös tehty viime aikoina melko laajoja ennallistamistoimia, kuten luonnontilaiseen Salmijärven alueeseen rajautuva Väärinneva, joka on nyt palautumassa luonnontilaiseksi. Tyypillistä suolinnustoa asustelee täällä kesäisin. Soiden laidoilla elää ympärivuotisesti vielä riekkoja, jotka ovat kyllä huvenneet melko vähiin entisaikoihin verrattuna. Muistan vielä kun melko taajat riekkoparvet saattoivat pölähtää lentoon suonlaitoja kulkiessa, säikäyttäen kovalla väkätyksellään. Nykyään näkee pari kolme yksilöä enimmillään kerralla. Olen myös kuullut että metsähanhi on palautumassa pesimälinnuksi näille soille, sen jälkeen kun se on rauhoitettu metsästykseltä. Joutsenet ovat täällä vakioasukkaita kesäisin, ainakin yksi pari pesii jokaisessa karussa sydänmaajärvessä. Suon äänimaisema on tallentunut syvälle mielen pohjalle, kultaisena muistona nuoruusvuosilta. Keväisin kuuluu taivaaanvuohen soidinlentoääni, kesäaamuisin kurkien konsertti ja lakka-aikaan kapustarinnan haikea piih-ääni.