Mutta perustavanlaatuinen kysymys onkin, onko ihminen
olemassa kuntaa varten vai kunta ihmistä varten. Jos kuntalaisia aletaan
valikoida sen mukaan, mikä on edullista kunnalle, ollaan pahasti hakoteillä.
Silloin kunnasta on tullut joku muu projekti, jonka päämäärät syrjäyttävät
perustehtävän. Kunta on sopiva paikallisesti hallittu instanssi järjestämään
vaikkapa koulunkäyntiä, että lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Kunnan
velvollisuus on myös palkata lääkäri, jos joku tuntee itsensä kipeäksi tai nirhaa
sormeensa. Mutta tämä ei kaikille riitä, varsinkaan se ei ole riittänyt
valtakunnan tason päättäjille, jotka ovat kilpailleet kuntien tehtävien
lisäämisessä. Nyt on kaikkiaan 535 tehtävää, jotka ovat lakisääteisiä. Eikä
tämä riitä kaikille kuntalaisillekaan, vaan uusia menokohteita keksitään.
Joskus ennen pidettiin talkoita hyvien asioitten toteuttamiseksi, nyt tyydytään
talkoilla keksimään uusia menokohteita.
Kaiken kaikkeaan yhteiskunnasta on tullut koneisto, jonka toiminnasta
kannetaan huolta enemmän kuin ihmisestä. Markkinatalous on hyvä renki mutta
huono isäntä, samaa voi sanoa hyvinvointiyhteiskunnasta. Koko laaja julkinen
sektori ja siihen niveltyneet tutkimus- ja koulutusjärjestelmät tekevät yhä
kaikkensa elintilansa laventamiseksi. Talouselämän ja yksityisen ihmisen
pitäisi sitten uhrautua tämän kaiken rahoittamiseksi. Kaikki yksinkertaisetkin
asiat jotka ennen hoituivat luonnostaan, tuotteistetaan. Ja mitähän siitä
seuraa, kun yksityinen voittoa tavoitteleva liike-elämä yhä enemmän saa
julkisen sektorin tilamaan erilaisia palveluja. Perinteisesti virkamies ei
suinkaan pyri tekemään itseään tarpeettomaksi, vielä vähemmän sitä tekee
kasvuhakuinen yritys.
Ruoan arvonlisävero on Suomessa poikkeuksellisen korkea, ja
niin vain vasemmiston talousgurut haluavat hilata sitä ylöspäin. Näin
saataisiin valtion ahnaaseen kitaan yhä enemmän rahaa, jota sitten järjestelmän
itsensä tultua tyydytetyksi jaettaisiin jollakin perusteella köyhille tukena.
Tällaista tukea jaetaan mm asumistukena, vaikka siitäkin tuesta osa valuu
hukkaan nousseina vuokrina. Ruoan alv:n nostoa puolletaan sillä, että rikkaat
syövät paremmin kuin köyhät. Näin ei aina ole, vaan vähävaraisetkin haluavat
syödä hyvin, tai ainakin pitäisi voida. Lasten kotihoidon tuki on myös
edullinen vaihtoehto, mutta siinä vasemmistoa pelottaa se, että se on
vaihtoehto ja kilpailija valtion järjestelmälle. Kaikki kotitaloudessa tehtävä
työ on valtiososialistien mielestä turhaa, koska se ei tuota suoraa
taloudellista hyötyä järjestelmälle ja on muutenkin kontrollin ulkopuolella.
Myös koko länsimainen markkinatalous toimii epäterveesti, ja
tuottaa vahinkoa vahingon perään. Jos joku parempi järjestelmä olisi, siihen
pitäisi siirtyä välittömästi. Korkeasti koulutetut huippuekonomistit ja
talouden asiantuntijat ovat oikeita täystuhoja, jos tuloksia oikein tarkastellaan.
Monet peräkkäiset pankkikriisit ja talouden rajut heittelyt maksatetaan
tavallisilla ihmisillä, ja maksunvälittäjinä toimivat valtiot keräämällä veroja
ja maksuja. Työelämän tuottavuuteen halutaan kierroksia koko ajan lisää, eikä
rahan tulo ole riittävää sittenkään. Ei riittävää sijoittajille eikä verotuloja
kerääville valtioille. Järjestelmistä on siinä tapauksessa tullut ihmisten
orjuuttajia, vaikka niiden pitäisi olla ihmisten palvelijoita.