Kun ihmistä leikataan, pitää leikata oikeasta paikasta. Ei riitä, että leikataan nopeasti, paitsi jos potilas on kuolemassa käsiin. Hyvinvointiyhteiskunnalle ollaan tekemässä tervehdyttäviä leikkauksia, jopa ilman tutkimuksia. Tässä tapauksessa tarvitsisi tehdä täydellinen ruumiinavaus elävänä, jotta kokonaiskuva selkiytyisi. Kaikilla elimillä on käyttöä, mutta muutamat kuten umpisuoli voidaan leikata pois ilman että siitä on mitään haittaa. Liiallisesta syömisestä tai piristeiden käytöstä on seurauksia, jotka näkyvät hyvinvointiyhteiskunnan terveydentilassa. Leikattaessa ei pitäisi poistaa kuitenkaan sydäntä, jos maksa on sairas.
Jo aiemmin
hallitus säästi poistamalla yritysten edustuskulujen verovähennysoikeuden, mikä
oli aivan oikea ja looginen ratkaisu. Nyt yritykset "edustavat" vain
siinä tapauksessa, että näkevät sen tarpeelliseksi ja kannattavaksi, eli
vääristynyt tilanne korjaantui. Opintotukea muutetaan niin, että perättäisten
samantasoisten tutkintojen opintotuen määrää rajataan, mikä sekin on aivan
tervettä. Kyllä nuorella saa olla vastuuta sen verran, että menee alalle jolla
on töitä tai viihtyy. Paljon esillä pidetty nuorten käsitys, että "mä
haluun tehdä mun omia juttuja ja työn pitää olla samalla harrastus et mun huvittaa
tehdä" on jotain muuta kuin vastuullisen nuoren aikuisen puhetta. Tätä
kuitenkin media pitää esillä, eikä kerro kovia arkielämän tosiasioita. Ja media
nostaa esille näitä etsiessään jotakin erikoisuuksia juttujen aiheiksi.
Tärkeitä olisi opettaa nuorelle, että on parempi huvittaa tehdä sitä työtä
minkä osaa ja mille on kysyntää, kuin pyrkiä tekemään sitä mikä itseä sattuu
huvittamaan.
Säästöjen vuoksi peruskoulun lukuvuotta voisi
lyhentää, sillä viimeinen viikko pannaan yleensä läskiksi ja opettajien palkka
juoksee hukkaan. Pienten lasten koulupäivä pitäisi myös olla työpäivän
mittainen, ettei ilta- ja aamupäivähoitoa tarvittaisi ja opettajat voisivat leikkiä
oppilaiden kanssa varsinaiselta opetukselta yli jäävän ajan, ja näin ansaita
palkkaansa. Koulujen toimintaa pitäisi parantaa myös palauttamalla opettajalle
kurinpitovaltuuksia, jolloin luokkakokoja voitaisiin suurentaa. Meidänkin
kunnassa on jo 27 koulunkäyntiavustajaa opettajien tukena, vaikka parikymmentä
vuotta sitten ei tarvittu ollenkaan. Ja esikoululaki ajettiin läpi sillä, että
valmiudet olisivat paremmat kouluun tulijoilla ja opettajien työ helpottuisi.
Tuonkaan uudistuksen vaikutuksia ei ole arvioitu, mikä on loppusaldo oppilaan
ja yhteiskunnankin kannalta.
Kaikenlainen kohkaaminen opetussuunnitelmien
parissa on jo saavuttanut tragikoomiset piirteet. Valtakunnallisten
suunnitelmien lisäksi laaditaan koulu- ja kuntakohtaisia suunnitelmia, ja niitäkin
yhä tiheänpään. Kaikkiin mahdollisiin asioihin yhteiskunnassa pyritään
vaikuttamaan eri aineiden oppimäärien kautta, ja lopputulos on melkoinen
umpikuja. Usein vaaditaan lisää taito- ja taideaineita sekä liikuntaa, mitkä
kiehtovat luovempia tai vähemmän teoriasta kiinnostuneita. Yhtä aikaa vaaditaan
lisää kovaa talouselämää ja huippututkimusta pohjaavia aineita, kuten
matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa sekä kieliä. Uskonnon opetuksestakin
kiistellään, ja päättäjäisjuhlan suvivirrestä on tullut kuinkas muuten kuin
ongelma. Ja kaiken oppimisen pitäisi tapahtua kuin itsekseen ja leikin ja
viihtymisen ohella. Sammalla kuitenkin oppilaiden motivoimisessa on ongelmia,
yhä useampaa ei kiinnosta mikään, ja koulupsykologeille olisi kysyntää. Kaikki
tämä kertoo, että jotakin on kuitenkin yhteiskunnassa vialla, kovasta
pyrkimisestä huolimatta.
Puhuttaessa säästöistä ei ole vielä menty
kovinkaan laitoja myöden, vaan on tyydytty helppoihin ratkaisuihin. Liikennettä
verotetaan ja tierahoja leikataan, vaikka autoilija jos kuka on osuutensa jo
tehnyt. Tämä ei ole oikeudenmukaista, sillä toisille liikkuminen on tarve ja
oma auto pakollinen jos aikoo käydä töissä. Tässä politiikassa näkyy
keskuskaupunkien ympäristöhaihattelijoiden sormenjälki hallituksen
politiikassa. Tierahojen leikkaus 100 miljoonalla on järjetöntä, samalla kun
Yle -verolla kerätään lähes 500 miljoonaa kaikilta, riippumatta käytöstä.
Samalla tavoin tieliikenteen verot pitäisi jakaa kaikille, tai muuttaa tuloveroiksi.
Tämä energia- liikenne- yms. tasaverojen lisääminen on taas ollut kokoomuksen intressissä. Jutta
Urpilainen sanoi nämä leikkaukset tehdyn, jotta palveluihin ei tarvitsisi
puuttua. Eli että kunhan säilytetään rakenteet ja byrokratia ennallaan,
maksajista viis, tämä on sosialidemokratiaa. Paljonkin turhia palveluita
järjestetään, joistakin jopa aika on ajanut ohi. Vaikkapa kirjastot ovat melko
turhia nykylaajuudessaan, sillä kirjoja on jo kaikilla ja niitä voidaan
vaihdella keskenään, tai lukea netistä. Sanomalehdistö on myös väistymässä
printtiversiona, mutta luonnollista kehitystä yritetään jarruttaa alennetulla
alv-kannalla ja innovaatiotuella, jota kehysbudjetti lupasi 20 miljoonaa.
Internet ja mobiilisisällöt ovat nykypäivää, eivät kenenkään aika ja rahat
riitä kaikkeen ja jotakin olisi syytä jättää vähemmälle.
Kiinteistöveroja sitten nostetaan, vaikka
sellainen joka rakentaa ja investoi, ansaitsisi pikemminkin kannustimia.
Nykyhallitus lukee kannusteeksi ainoastaan suuryhtiöiden verotuksen
alentamisen, minkä vaikutukset taitavat olla vaikeasti nähtävissä. Tietenkin rikkaiden
verottamisessakin tulee olla kohtuus, mutta tietyn rajan alle meneminen ei
lisää kannustavuutta silläkään saralla. Vasemmisto on niellyt tällaisen
suuromistajuuspolitiikan, vastapainona sille että perhe- ja sosiaalipolitiikka
raamitetaan kovan vasemmistoideologian mukaan. Lopuksi kaikki häviävät, kun
ihminen ja perheen kokonaisetu sivuutetaan, valtion edun nimissä. Asuntolainan
verovähennyksen pienentäminen on myös kyseenalaista, sillä oman asunnon
hankkiminen on yhteiskuntaa pyörittävää aktiviteettia. Omistusasunnossa asuvat
maksavat myös kaikki veronsa, maksunsa ja sakkonsa, koska heillä on
ulosmitattavissa olevaa omaisuutta.
