Liian kaavamaista?

Nivalan osayleiskaava hyväksyttiin valtuustossa äänestyksen jälkeen. Keskustelua ja kritiikkiä herätti eniten Pirttirannan suunnan linjaukset, mihin kaavamerkinnät näyttävät asuma-alueen laajenevan, jos maanomistajat niin haluavat. Alueen maatalouden harjoittamisen katsottiin kaavan myötä vaikeutuvan ja maisemaidyllin vaarantuvan. Alueella olevan karjatilan suunnitelmista ei ole mitään varmuutta, ja kaavamerkintä sinänsä sallii tuotannon laajentamisen enintään 2,5 keltaiseksi. Toinen asia on, miten ympäristöluvan ehdot asuinkiinteistöjen ym. etäisyyksien suhteen täyttyisivät.

Osayleiskaavan A-merkintä toisaalta estää kaiken omakotirakentamisen alueelle ilman asemakaavan laatimista. Tämä antaa maatiloille aikaa toteuttaa keskipitkän aikavälin suunnitelmat, ennen kuin alueen kaavoitus joskus mahdollisesti toteutuu. Varsinaista asema-kaavaa laadittaessa alueen maatiloille jätetään toiminnan laajuutta vastaava elintila, muutenhan kaavaa ei voi edes laatia. Siksi tilojen olisi hyvä mahdollisimman pian päättää miten tuotantoa jatketaan.

Kaavaa valtuustolle esitellyt Jaakko Isoherranen totesi monessa kohdassa, että kaavan suunnittelijaa sitovat monet ohjeet ja määräykset, mitkä tulevat ylemmältä taholta. Ely-keskuksen virkamiesten pelosta tuntui tuo ja tämä asia olevan kaavassa niin tai näin, mikä kyllä särähti korvaan melkoisesti. Onkohan kaavoituksessakin valtaa liikaa yläportaissa, asioissa mitkä osattaisiin kyllä paikallisesti ratkaista parhaiten? Kaavoitus on asia mikä koskee vain kutakin kuntaa itseään, jolloin ratkaisuvaltakin saisi olla muualla kuin maakuntien keskusvirastoissa. Kaavoituksessa maanomistajilla on oikeus tehdä muistutuksia ja valituksia, jos heidän mielestään kaavaehdotus on tehty väärin perustein tai virheellisesti, ja nämä on syytäkin käsitellä ylemmissä puolueettomissa instansseissa.

Muistutuksia oli otettukin huomioon kaavaa laadittaessa monissa kohdin. Enimmäkseen ne olivat rakennuspaikkojen lisäyksiä täydennysrakennusalueilla. Vastustusta kuului myös siitä näkökulmasta, että kaava sallii A3 alueilla rakentamisen 2000 neliön tonteille. Kyse on kuitenkin suunnittelutarveratkaisuista, missä rakennuspaikka katsotaan niin, ettei se estä asemakaavan laatimista joskus hamassa tulevaisuudessa.  Joidenkin mielestä naapuriin rakennetaan siis liikaa, toisten mielestä itselle jää taas liian vähän rakennuspaikkoja.

A-alueita arveltiin olevan liikaa, sillä tontteja ei mene vuosittain kovin paljon. Tässä on huomioitava kuitenkin se, että kaavan toteutuminen on vuosikymmenien asia, eikä kaikilta osin toteudu ollenkaan. Asemakaavan laatiminen edellyttää pääsääntöisesti alueen hankkimista kunnalle, jos maanomistaja ei jossakin tapauksessa halua itse laatia alueelleen kaavaa. Silloinkin kaavan hyväksyy valtuusto, sillä kunnalla on kaavoitusmonopoli. Vaihtoehtoiset asutuksen leviämisalueet ovat tarpeen senkin vuoksi, että kaupunki voi saada jostakin maata hankittua. Kaava-aluetta laajennetaan sitten sinnepäin, mistä maata saadaan ostettua. Jos alueita olisi rajattu hyvin niukasti, maan hinta nousisi mahdottomiin tai myyntiä pantattaisiin loputtomiin.

Jollakin aikavälillä taajamaa joudutaan varmasti laajentamaan, ja vaihtoehtoja on niukasti. Radan ja valtatien takana aluetta on varattuna, mutta alikulkujen rakentaminen tulee kalliiksi. Vilkunan koulun lakkauttaminen oli selkeä virhe, sillä se olisi ollut luonnollinen lähikoulu sen alueen kehittyvälle asutukselle. Lakkautus liittyi oopperan jälkimaininkeihin, kun hätäjarrutus talouden tasapainottamiseksi piti tehdä. Mahdollista kuitenkin on että virhe korjataan, alueelle rakennetaan uusi koulu ja alue kaavoitetaan. Aika näyttää, mihin suuntaan taajamaa voidaan laajentaa. Pirttirannan suunta on lähellä K-Kallion koulua, jota on varauduttu laajentamaan jo suunnitteluvaiheessa. Toisaalta jos nykyisen alueen asukkaat jäävät paikoilleen lasten kasvettua kouluista pois, ei lisätilaa välttämättä edes tarvita. Onhan tunnettua, että koulujen olisi paras olla liikuteltavia sen mukaan, millä alueella lapsiperheet kulloinkin asuvat.

Pirttiranta järvinäkymineen voisi olla myös vetovoimatekijä, kun kuntaan halutaan asukkaita. Ovathan monet kunnat kaavoittaneet ns. arvotontteja vaativien rakentajien tarpeeseen. Sellaisista alkaa olla Nivalassa jo pulaa. Kukaan ei rakenna kallista taloa mihin tahansa tontille, vaan rakennuspaikan pitää olla myös erityinen. Tällaiset ”rikkaiden” tai paremminkin velkaisten asuma-alueet löytyvät lähes kaikista kaupungeista, mutta sellaisten kaavoittaminen nostattaa taatusti polemiikkia. Tämän hyväksytyn osayleiskaavan yhteydessä ei tällaisesta ole puhuttu, mutta mahdollisessa kaavoitusvaiheessa ratkaistaan, millaisia rakennuspaikkoja kunta voi tulevaisuudessa tarjota.