Vaikuttajatahoja asialla

Lobbausta tapahtuu kaikilla elämänaloilla, ei mainos- ja alkoholiteollisuus ole siitä kuin häviävän pieni osa. Näkyvä ja rehellinen lobbaus eli omien asioiden edistämiseksi tehtävä päättäjiin vaikuttaminen on laillista ja kokoajan lisääntyvä menettely. Asioita edistetään tuomalla paras mahdollinen asiatieto poliitikkojen ja virkamiesten tietoon, ja samalla pitämällä tiivistä yhteyttä päätösprosessin aikana. Kulissien takana tapahtuva kähmintä ja keittiön kautta tapahtuva vaikuttaminen on paljon kyseenalaisempaa.

Poliitikot laativat työkseen lakeja ja asetuksia. Samalla kun he itse edustavat eri intressipiirejä, heihin myös pyritään vaikuttamaan eri tahoilta. Riippuu tahosta kuinka paljon niiden näkökohtia sitten päätöksenteossa sovelletaan. Mielenkiintoista on seurata, kun asianosainen taho itse on merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vallankäyttäjä, eli tässä tapauksessa media. Pääministeri Katainen kerran haastattelussa totesi, että Ylen toimittajia on liikkeellä suurin joukoin, niistä voisi karsia osan ja näin säästää. Siitä pääministerille pisteet, se oli suoraan sanottu ja totta. Mutta pian monet pikkupoliitikot kiirehtivät puoltamaan Ylelle täyttä korvausta kustannusten noususta, vaikka muut yhteiskunnan instanssit joutuvat etsimään jatkuvasti tehostamismahdollisuuksia. Yle on niin mahtava vaikuttaja, että poliitikot pyrkivät pysymään hyvissä väleissä, vaikka oikeasti pitäisi toimia suoraselkäisemmin.

Samanlaista nuoleskelua on havaittavissa lehdistön suuntaan. Kun lehdistölle määrättiin pieni arvonlisävero, sitä on kyllä lehtien omasta toimesta jaksettu moittia. Se on pääosin siirretty tilausmaksuihin vaikka olisi voitu vähentää lehtitalojen voitoista tai kuitata tehostamalla toimintaa. Onpa maan suurin mediatalo hävittänyt ulkomailla valtavat summat rahaa kansainvälistymisseikkailuissaan, ja on sen takia ahtaalla. Lienee kuitenkin oikeammin, että säädetty alv jää kotimaahan, kuin jos rahat tuhlataan ulkomailla. Tuon arvonlisäveron, jonka maksavat tilaajat eikä lehtitalot, verukkeella ollaan nyt mankumassa uusia tukimuotoja veronmaksajien rasitteeksi.

Lobbarien vaikutustavat ovat siis asioiden esillä pitämistä ja päättäjien informoimista, mikä on aivan ok. Eri asia ovat sitten yhteiskunnalliset voimaryhmittymät, joilla on käytössään painostuskeinoja ja jopa veto-oikeus, kuten ay-liikkeellä. Vaikka vaaleilla rehellisesti valitut poliitikot perustellusti jotakin päättävät, voi ay-liike estää asian täytäntöönpanon. Siksi moni työelämän uudistus jää tekemättä. On myös paljon järjestöjä joilla on perinteisesti suuri vaikutusvalta, vaikka laki ei heille oikeasti mitään päätösvaltaa annakaan. Yksi osoitus tästä on maamme liikennelupakäytäntö, mikä on Euroopan tiukin. Tässä entinen kuorma-autoliitto SKAL on päässyt määräilemään liikaa ja perusteettomasti, tarkoituksena hillitä kilpailua. Myös AKT on varmaan nähnyt uudet omistajakuljettajat uhkana lakkotilanteessa. Samasta syystä hajautettua pienimuotoista energiantuotantoakin on Suomessa jarrutettu, koska teknisen alan ammattiliitot pelkäävät otteen lipeävän, jos tuotantoyksiköt pienenevät. Pienessä yrityksessä työntekijän ja työnantajan etu on yhteinen, suurissa monesti ei lainkaan välitetä työantajalle aiheutetuista vahingoista.

Hupaisaa oli todeta ay-rajapinnan muuri kun koulujen jälki-istunnon toteutusohjeita uusittiin. Niissä sanotaan, että ”Jälki-istunnon aikana saa teettää yhteisöllisyyttä tukevia toimia, ei kuitenkaan töitä” Eipä tietenkään töitä, sillä silloin mennään työelämän puolelle, missä vain muodollisesti pätevä saa tehdä mitään työksi luettavaa. Nyky-yhteiskunta pyrkii varjelemaan nuoria työltä, niin kuin se olisi pahintakin myrkkyä kehitykselle. Samaa voi paljolti sanoa kuntien ja kirkon nuorisotyöstä, se osaltaan kasvattaa viihteellisyyteen ja joutilaisuuteen. Sitten ihmetellään, kun on uusavuttomia ja työelämään sopeutumattomia, ja heille taas pitää suunnata yhteiskunnan mittavat tukitoimet.