Valtiontalouden tasapainottamiseksi eivät enää korulauseet
riitä. Pikkuhiljaa alkaa kuulua jo ääniä, jotka todella kyseenalaistavat kaiken
höpinän laadukkaista palveluista. Jos rahaa ei ole kaikkeen, pitäisi tasoa
laskea kunnes tienestit riittävät. Nyt on jo valtion taholta väläytetty
peruskoulun lyhentämistä ja ryhmäkokojen suurentamista rahan säästämiseksi.
Paradoksaalista kyllä, samaan aikaan ministeri ehdottaa oppivelvollisuusajan
pidentämistä ja luokkakokojen pienentämistä. Yhtä aikaa siis soudetaan ja
huovataan, joten tavallaan ollaan kykenemättömiä mihinkään.
On siis vertailtu, että monissa Euroopan maissa on kouluissa
ja päiväkodeissa paljon suuremmat ryhmäkoot. Siinä ei vaan ole otettu huomioon vallitsevaa
sivistystason eroa. Suomessa lapset oireilevat jo päiväkodeissa ja voivat
pahoin, ja käyttäytyvät aggressiivisesti. Koulusta on tehty tasa-arvon ja
vapaa-mielisyyden myötä opettajille raskas ja kuluttava työympäristö, jolloin
aika menee yhä enemmän epätoivoisessa järjestyksen pidossa. Suomessa
auktoriteetit on kumottu, eikä vanhempia kunnioiteta, oikeaoppisen vasemmisto-liberalismin
hengessä. Siksi Suomessa siis tarvitaan pienet ryhmäkoot koulussa ja
päiväkodeissa paljon apuhenkilökuntaa. Tällä hetkellä lystin maksavat
ulkomaiset lainan antajat. Ja Suomen luottokelpoisuus on pelottavan hyvä.
Hallituksen rakennepaketti tuli juuri julkisuuteen, ja
ennakkoarvioni kävivät toteen. Säästöt vyörytetään heikoimpien niskaan.
Vanhusten ”laitoshoidosta” säästetään 300 miljoonaa, mikä vaan on täysin
epärealistista. Valtio sysää tässä vastuun kunnille, sillä valtio ei vastaa
Suomessa vanhustenhoidosta suoraan. Kunnissa taas tiedetään, että jossakin
vaiheessa vanhuksen on hyvä saada apua selviytymiseen jonkin tasoisessa
laitoksessa, jotka useimmin ovat palveluasumista. Tahallaan vanhuksia ei säilötä
laitoksiin, vaikka asiaa tuntemattomat konsultit niin sanovat. On järkyttävää,
että vanhukset on otettu tähtäimeen, vaikkei heillä ole osaa eikä arpaa
valtiontalouden epätasapainoon. Tähän asti valtio on lisännyt kunnille
tehtäviä, nyt kunnat yritetään saada tekemään likainen työ kuristamalla eniten
avun tarpeessa olevia.
Vanhat ovat eläneet sota- ja sodanjälkeisen ajan,
jälleenrakentaneet maan, synnyttäneet ja kasvattaneet suuret ikäluokat, jotka
taas työllään ovat nostaneet Suomen hyvinvointiyhteiskunnaksi. Valtiontalouden
epäsuhdan ovat saaneet aikaan nuoremmat, korkeasti kouluja käyneet mutta
arkielämän realiteeteista vieraantuneet haihattelijat, joille kaikki on aina tullut
liian helpolla. Kaikkea työtä ja säästäväisyyttä on opittu vieroksumaan,
samalla kun on ilman vastuuta kasvatettu valtavaa valtionhallinnon ja korkeakoulumaailman
virkamies- ja tutkija-armeijaa. Kun suurin osa kansaa on tuottamattomissa
töissä laatimassa säädöksiä ja normeja tavallisten työläisten ja pienyrittäjien
kiusaksi, tulee pää vetävän käteen ennen pitkää. Ja on jo tullut.
Yhteiskunta on todella ajautunut pahaan pattitilanteeseen, eikä
siitä päästä muutoin kuin pitkän ja kivulloisen tervehtymisen kautta. Jos
Suomen vientisektori on jo menettänyt kilpailukykyään kehittyvään maailmaan
verrattuna, ei tulevaisuus lupaa mitään äkkiparannusta siihenkään. Suurella
rahalla resursoitu Aalto-yliopistokaan ei ole uusia kansainvälisen tason innovaatioita
pystynyt tuottamaan. Itse asiassa menestyvimmät ideat syntyvät muuten kuin
hallituissa prosesseissa, eikä yhtään niistä voida oikeastaan kopioida. Mutta
monet kehityskelpoiset palvelu-innovaatiot törmäävät säädöksiin ja normeihin,
työlainsäädäntöön tai erilaisten yhteiskunnallisten korporaatioiden vaikutusvaltaan.
Vahvat pystyvät paaluttamaan tonttinsa myös vaikeina aikoina, jolloin
sijaiskärsijöiksi joutuvat ne, jotka vähiten ovat syyllisiä asioiden tilaan.