Nivalan kunnan kaupunkistrategia

Nivalan valtuusto vahvisti työryhmissä sorvatun kaupunkistrategian 2013–2016. Mikään aivan utopistinen se ei ole, mutta kehityksen siinä toivotaan olevan myönteistä eri mittareilla asiaa tarkastellen. 50 asukasta lisää joka vuosi on toiveissa, jotta edes asukasluvun perusteella oltaisiin kasvu-uralla. Tärkeämpää on kuitenkin työpaikkojen lisääntyminen, mihin pohjimmiltaan asukasluku perustuu. Tosin vetovoimaisimpiin keskuksiin kuten Ouluun ja jopa Ylivieskaan muutetaan tilastojen mukaan työttöminäkin.

Maaseutukunnat on maan hallituksen kuntapolitiikassa enimmäkseen leimattu näivetystautisiksi kuten Ruuttusen tamma aikoinaan, ja siten tuomittu lopetettaviksi. Täällä ei vaan sitä tahdota uskoa, sillä samaa on povattu jo vuosikymmeniä, jos asioita on tarkasteltu tahallisen yksipuolisesti. Kun maatalous oli 40 vuotta sitten pääelinkeino, vedettiin johtopäätös että koneellistumisen ja tilakoon kasvun myötä suurin osa maaseudun väestöstä muuttaa kaupunkiin. Tässä tarkoitetaan kaupunkia sen perinteisessä merkityksessä, joten lähin kaupungin määritelmän täyttävä keskus täältä katsoen olisi Kokkola tai Oulu.

On siis otettu oletus lähtökohdaksi se, että ihmiset eivät itse tee tai eivät voi tehdä asioilleen mitään, vaan muuttavat jonkun lähikaupungin tehtaan asujaimistoon suurtyönantajan leipiin. Nyt kaupunkien suurtyönantajat ovat historiaa, aika on pienempien ja innovatiivisempien yritysten ja toimialojen. Sijainnilla ei ole entisenlaista merkitystä. Erilaiset elinkeino- ja yrityselämän syklit ovat myös entistä lyhytaikaisempia, ja muutos on ainoa pysyvä tila. Niin on ollut aina, mutta vauhti on kiihtynyt. Ainoastaan kuntasektorilla on pysyviä työpaikkoja, muutos ja epävarmuus näkyy ainoastaan lähes pakonomaisena tarpeena muuttaa organisaatioiden rakenteita. Kuitenkin aika kunnallisessa palvelutuotannossa olisi pienempien ja notkeampien rakenteiden, jotka pystyisivät kilpailemaan tehokkuudessa yksityisten palvelutuottajien kanssa.

Siksi Nivalan valtuusto yksimielisesti lisäsi strategiaan sanan ”itsenäinen”, sanan joka oli jossain vaiheessa jo pudonnut pois. Onko itsenäisyydelle katetta sen aika näyttää. Ainakin työllisyys ja asukasluku antavat pohjaa itsenäisyydelle, samoin yrityselämän kehitysnäkymät. Kun kaupunkien suuret yritykset saneeraavat vanhan ajan aikaisia rakenteitaan, ovat tämän alueen pienet ja tehokkaammat yritykset saaneet enemmän jalansijaa ja tilauksia. Täällä yritykset ovat jo lähtökohtaisesti joutuneet toimimaan tehokkaammin ja etsimään luovempia ratkaisuja, joten kovaan kansainväliseen kilpailuun markkinoilla on jo totuttu. Mutta loppujen lopuksi kuntatalouden ratkaisee tuleva valtionosuusjärjestelmä, se on elämän ja kuoleman kysymys. Jos uusi valtionosuusjärjestelmä tasoittaa entistä paremmin kuntien väliset erot tulotasossa, sairastavuudessa, sekä lasten ja vanhusten määrässä, Nivala voi selvitä itsenäisenä. Järjestelmä voidaan haluttaessa tehdä niin, että se johtaa pienet kunnat mahdottomaan tilanteeseen.

Nivala kuuluu ministeriön kuntakartalla niihin kuntiin, joiden kuntaliitos-selvitys peruste on merkitty määritteellä ”kriisiytyvä kunta”. Sama selvitysperuste on kaikilla alueen kunnilla, joten taloudellisen tilan paranemiseen ei liitoksilla voi tähdätä. Paitsi jos valitaan napakunta, johon palveluja keskitetään, voidaan oikeita säästöjä saada. Jos vaikka Sievi valitaan alueen napakunnaksi, ja Nivalan kirjasto lakkautetaan ja rakennus myydään pois kunnan taloutta rasittamasta, saataisiin todellisia säästöjä aikaan. Tähän ei ole järkevää lähteä, sillä kaikissa alueen kunnissa on omat lähipalvelutarpeet, joita varten kunta on olemassa. Nykyisissäkään alueen kunnissa, Nivala mukaan lukien, ei taloudenpito ole kaikilta osin ollut järkevää. Mikään ei silti takaa jämptiä ja järkevää taloudenpitoa yhdistyneessä suurkunnassa. Pahimmillaan vain syntyisi uusi, entistä pahempi investointi- ja kilpavarustelukierre.