Vanhukset vastuuseen

Valtiontalouden tasapainottamiseksi eivät enää korulauseet riitä. Pikkuhiljaa alkaa kuulua jo ääniä, jotka todella kyseenalaistavat kaiken höpinän laadukkaista palveluista. Jos rahaa ei ole kaikkeen, pitäisi tasoa laskea kunnes tienestit riittävät. Nyt on jo valtion taholta väläytetty peruskoulun lyhentämistä ja ryhmäkokojen suurentamista rahan säästämiseksi. Paradoksaalista kyllä, samaan aikaan ministeri ehdottaa oppivelvollisuusajan pidentämistä ja luokkakokojen pienentämistä. Yhtä aikaa siis soudetaan ja huovataan, joten tavallaan ollaan kykenemättömiä mihinkään.

On siis vertailtu, että monissa Euroopan maissa on kouluissa ja päiväkodeissa paljon suuremmat ryhmäkoot. Siinä ei vaan ole otettu huomioon vallitsevaa sivistystason eroa. Suomessa lapset oireilevat jo päiväkodeissa ja voivat pahoin, ja käyttäytyvät aggressiivisesti. Koulusta on tehty tasa-arvon ja vapaa-mielisyyden myötä opettajille raskas ja kuluttava työympäristö, jolloin aika menee yhä enemmän epätoivoisessa järjestyksen pidossa. Suomessa auktoriteetit on kumottu, eikä vanhempia kunnioiteta, oikeaoppisen vasemmisto-liberalismin hengessä. Siksi Suomessa siis tarvitaan pienet ryhmäkoot koulussa ja päiväkodeissa paljon apuhenkilökuntaa. Tällä hetkellä lystin maksavat ulkomaiset lainan antajat. Ja Suomen luottokelpoisuus on pelottavan hyvä.

Hallituksen rakennepaketti tuli juuri julkisuuteen, ja ennakkoarvioni kävivät toteen. Säästöt vyörytetään heikoimpien niskaan. Vanhusten ”laitoshoidosta” säästetään 300 miljoonaa, mikä vaan on täysin epärealistista. Valtio sysää tässä vastuun kunnille, sillä valtio ei vastaa Suomessa vanhustenhoidosta suoraan. Kunnissa taas tiedetään, että jossakin vaiheessa vanhuksen on hyvä saada apua selviytymiseen jonkin tasoisessa laitoksessa, jotka useimmin ovat palveluasumista. Tahallaan vanhuksia ei säilötä laitoksiin, vaikka asiaa tuntemattomat konsultit niin sanovat. On järkyttävää, että vanhukset on otettu tähtäimeen, vaikkei heillä ole osaa eikä arpaa valtiontalouden epätasapainoon. Tähän asti valtio on lisännyt kunnille tehtäviä, nyt kunnat yritetään saada tekemään likainen työ kuristamalla eniten avun tarpeessa olevia.

Vanhat ovat eläneet sota- ja sodanjälkeisen ajan, jälleenrakentaneet maan, synnyttäneet ja kasvattaneet suuret ikäluokat, jotka taas työllään ovat nostaneet Suomen hyvinvointiyhteiskunnaksi. Valtiontalouden epäsuhdan ovat saaneet aikaan nuoremmat, korkeasti kouluja käyneet mutta arkielämän realiteeteista vieraantuneet haihattelijat, joille kaikki on aina tullut liian helpolla. Kaikkea työtä ja säästäväisyyttä on opittu vieroksumaan, samalla kun on ilman vastuuta kasvatettu valtavaa valtionhallinnon ja korkeakoulumaailman virkamies- ja tutkija-armeijaa. Kun suurin osa kansaa on tuottamattomissa töissä laatimassa säädöksiä ja normeja tavallisten työläisten ja pienyrittäjien kiusaksi, tulee pää vetävän käteen ennen pitkää. Ja on jo tullut.

Yhteiskunta on todella ajautunut pahaan pattitilanteeseen, eikä siitä päästä muutoin kuin pitkän ja kivulloisen tervehtymisen kautta. Jos Suomen vientisektori on jo menettänyt kilpailukykyään kehittyvään maailmaan verrattuna, ei tulevaisuus lupaa mitään äkkiparannusta siihenkään. Suurella rahalla resursoitu Aalto-yliopistokaan ei ole uusia kansainvälisen tason innovaatioita pystynyt tuottamaan. Itse asiassa menestyvimmät ideat syntyvät muuten kuin hallituissa prosesseissa, eikä yhtään niistä voida oikeastaan kopioida. Mutta monet kehityskelpoiset palvelu-innovaatiot törmäävät säädöksiin ja normeihin, työlainsäädäntöön tai erilaisten yhteiskunnallisten korporaatioiden vaikutusvaltaan. Vahvat pystyvät paaluttamaan tonttinsa myös vaikeina aikoina, jolloin sijaiskärsijöiksi joutuvat ne, jotka vähiten ovat syyllisiä asioiden tilaan.