Ison-Sydämaan vaellusreitit

Sydänmaalle johtavien polkujen varsille oli kasattu kiviröykkiöitä, kun ohikulkijat olivat nostaneet aina yhden kiven kerrallaan kasaan. Tällaisia kivikekoja muistan ainakin aittoperästen kesäpolun varressa Kivinevalla ja Makolan takana Karanginnevan saaressa. Tuo Karanginnevan polku on hävinnyt aikoja sitten, mutta kivirounio pysyy. Muistaakseni sen päälle oli joskus nostettu ruosteinen polkupyörän runko, jota sitten ihmeteltiin, miten se on tänne tiettömän taipaleen taakse kulkeutunut.  Polkujen varsilla oli myös nuotiopaikkoja matalilla loivilla, valkoisen jäkälän peittämillä kallioilla, tai jonkun kankaan selänteellä. Monesti oli kotiinpäin palatessa tapana keittää niin sanotut väsykahvit matkan puolivälissä. Nykyajan hirveää kiirettä ei ollut, valmiissa maailmassa.

Nevojen taakse napasydänmaille johtivat myös talvitiet, joiden kulku johti, toisin kuin kesäpolkujen, pitkin rämeitä ja nevoja. Niitä pitkin ajettiin valtionmetsistä hankituille polttopuupalstoille samoinkuin muillekin hakkuutyömaille. Olihan Iso-Juurikan ympäristössä suuret savotat 1950 luvulla, jolloin iso valtionkämppäkin oli tehty. Yksistään savotan huoltokin vaati hevoskuorman päivässä kylältä tuotavaksi tuota rekiuraa myöten. Pitkännevan kohdalta ura meni yli hyllyvän vetisen suon, joten roudattomina talvina ura polettiin lumeen miesvoimin, jotta jäätyminen pääsisi alkuun. Sitten ajettiin kevyellä kuormalla ja pian raide kantoi jo isot kuormatkin. Soiden luonnontilaisena aikana Makolasta talvitie kulki lähes koko matkan soita pitkin, ylittäen vain muutaman matalan kankaan lienteen kapeimmalta kohdalta.

Talvitiet lähtivät myös Koskenperältä Murtojärvelle ja Aittoperän Hautaniemestä Lahnajärvelle. Tuota Lahnajärven talvitietä kuljettiin myös kesällä kävellen, talvisin se voitiin jäädyttää kuorma-auton kantavaksi. Hautaniemestä eli "kutojalta" mentiin kävellen metsätöihin siihen asti, kun metsäautotie valmistui. Kerran olimme useamman yön Lahnajärven lautapirtissä ja Pirttiniemen hirsikämpässä, kun olimme pinoamassa talvella tehtyjä halkopinoja uudelleen. Synkän metsän läpi johti polku-ura rantaan, jossa oli vene. Airot löysimme metsästä pienen etsiskelyn jälkeen. Näin saatoimme iltaisin soudella suoraan järven yli Pirttiniemeen, ja onkia veneestä. Nuo halot ajettiin talvella maan jäädyttyä talvitietä pitkin kotiin. Talvitie saattoi olla pelkkä ajettu polanne, tai sitten se voitiin aukaista traktorilla.

Jossain vaiheessa Nivalassa huomattiin, että tuo sydänmaa polkuineen ja järvineen sisältää virkistysarvoja. Niinpä heräsi joidenkin mielissä ajatus, että merkitty patikkareitti mahdollistaisi retkeilyn ja jopa useamman yön vaelluksen alueella.  Reitit suunniteltiin ja polut merkittiin maalilla, lähtöpaikalle Vinnurvaan pystytettiin opastetaulukin. Kunnan urheilulautakunta painatti esitteen "Nivalan patikkareitit", ja näin jokainen saattoi vaeltaa opastettuna näillä tiettömillä sydänmailla. Vinnurvasta lähtenyt pidempi reitti oli 45 kilometriä, Makolan reitti 25 kilometriä. Tuo Makolan reitti lähti vanhan kaivoksen rikastehiekka-kasan kautta, jota muutenkin silloin käytettiin Makolan koulun liikuntapaikkana, haulikko- ja hirvikoeammuntapaikkana jne. Polku johti ensin Mutkalammelle, sitten Iso-Juurikkaan ja sitten Pykyn kämpän ja Ainaslammen kautta takaisin. Reitti sopi hyvin kahden yön rauhalliseen vaellukseen, sillä matkan varrella oli useita yöpymiseen sopivia kämppiä.

Esitteen kämppien paikat ovat merkityt kuitenkin väärin, kuinkas muuten. Iso-Juurikan kaakkoispäässä on järven rannalla oleva hirsinen Kalajan kämppä merkitty Pykyn kämpäksi, ja Pykyn kämppä Telakon kämpäksi. Muistaakseni Telakon kämpäksi sanottiin Mikon pirttiä, mikä sekin oli tavallaan reitin varrella. Pykystä kylälle johtava reitti on merkitty esitteeseen niin suuripiirteisesti, ettei siitä selviä kulkiko reitti kunnanrajaa eli ns. Paasilinjaa myöten, vai Telakon kankaiden polkua pitkin. Iso-Juurikan kaakkoispäästä ns. Itälahdelta lähti polku pitkin tuota Sievin ja Haapajärven kuntien rajaa, ylittäen luotisuoraan Ristikoivunnevan, siitä polku johti Telakon kankaille, josta se erkani linjalta jatkuen pitkostettuna polkuna yli nevan Hiljaisten kankaille, josta karanginnevan yli Makolaan.