Peruskartta 1962

Nivalan ja Sievin välinen sydänmaa eli ns. Iso-sydänmaa oli ennen tietöntä, asumatonta ja lähes kokonaan valtion omistamaa metsää. Aikoinaan kaikki kylien lähimetsien ulkopuoleiset alueet julistettiin valtion eli kruunun omistukseen. Sittemmin sotien jälkeisessä asutustoiminnassa niitä myytiin pienten tilojen lisämetsiksi pitkillä maksuajoilla. Kuitenkin valtiolle jäi tällekin sydänmaalle n. 16 000 hehtaaria metsäalueita, joista tosin melkoinen osa on suota. Nyt sydänmaata halkovat metsätiet, ja pienemmät suot ovat ojitetut ja kasvavat metsää, mutta alue on yhä asumaton, lukuun ottamatta kesämökkejä muutamien järvien rannoilla. Pienet suot ovat enimmäkseen ojitetut, mutta suuremmat suot ovat reunametsiä lukuun ottamatta luonnontilaisia ja nykyisin suojeltuja.

Vuonna 1962 painettu Iso-Juurikka peruskartta on ajalta, jolloin metsäautoteitä ei vielä ollut eikä soita oltu vielä ojitettu. Joitakin metsäojituksia oli tehty ilmeisesti työttömyystöinä Mutkalammen ja Lahnajärven välillä sekä Pitkännevan Rahkasaaren ympäristössä. Nämä ojat ovat aikoja jo aikoja sitten umpeutuneet, mutta niistä voi tarkkasilmäinen nähdä merkkejä muuten vieläkin ojittamattomalla Pitkällänevalla. Mutkalammesta Härkäjärveen vedetyn ojan historia olisi mielenkiintoinen kuulla, oliko kenties tarkoitus saada Nivalan kunnan omistaman Pykyn metsäpalstan rämeet kasvamaan. Vanhassa kartassa kun näkyy Pykyn saarten laidoista kaivetun muutamia pisto-ojia tuohon isompaan ojaan. Aikoinaan Mutkalammesta oli noussut kalaakin kutuaikaan tuonne Härkäjärveen asti, oikeastaan kalat saattoivat nousta merestä asti Vääräjoen ja Lahnaojan kautta. Tuo Härkäjärvi itsessään on niin matala, etteivät siellä kalat ole koskaan suuremmin menestyneet.

Tuossa 1962 peruskartassa on siis silmiinpistävää ojitusten ja teiden puuttuminen. Polku- ja pitkospuuverkosto sen sijaan oli silloin hyvä yli koko sydänmaan. Kyliltä tulivat kiviset polut kankaita myöten, ylittäen soiset notkot ja varsinkin isot nevat pitkospuina. Makolasta Iso-Juurikka järvelle johtavat pitkospuut tehtiin Metsähallituksen toimesta antamalla metrimääräisiä urakoita halukkaille työporukoille. Nämä pitkokset kulkivat Makolasta Karanginnevan ja Pitkännevan yli ja jatkuivat kunnanrajaa pitkin Ristikoivunnevan yli Iso-Juurikan itäpäähän. Makolasta meni polku Ainaslammelle ns. putkilinjaa myöten, ja Ainaslammelta oli hyvä yhdyspolku tuolle reitille Hiljaistenkankaitten kautta. Tuo yhdyspolku ei näy vanhassakaan kartassa, mutta selkeä mielikuva siitä on niiltä ajoilta. 

Iso-juurikkaan johtavalta reitiltä erkani Suojärvelle Jussinpolku, samoin polku Pykynsaariin ja Pykyn kämpälle. Pykystä johti hyvä polku Iso-Juurikan rantaan. Aittoperästen kesäpolku joka meni Pitkännevan yli Rahkasaarten kohdalta, oli myös suon kohdalta pitkostettu. Suojärven itäpäästä tuli myös polku Kannaksenniemen kautta Juurikkanevan yli Mölölään, mikä sekin oli suo-osiltaan pitkospuilla parannettu. Makolasta kuljettiin Suojärvelle myös Ainaslammen kautta ja Pitkännevan ojan vartta Suojärven ojan varteen, josta polku kääntyi Suojärvelle.Tuolta Suojärven ojan ja Pitkännevan ojan haarasta erkani oikopolku kylällepäin Karangin kallioiden kautta. Hosionperältä tuli myös polku Konttikankaan ja Korkiakankaan kautta Suojärvelle.

Kartassa näkyvät myös monet kämpät, joista vain harvat ovat yhä olemassa. Valtion isot Pesänevan ja Iso-Juurikan lautarakenteiset metsätyökämpät on purettu. Hirsikämpistä Iso-Juurikan ns. Kalajan kämppä on palanut, samoin kuin Suojärven Kalliopirtti, Lahnajärven Pirttiniemen on vallannut mökkiasutus, Iso-Lehtosen pieni kalliopirtti toki vielä sinnittelee olemassa. Nämä kämpät oli rakennettu järvien parhaille paikoille niemiin tai järven ainoalle rantakalliolle. Lahnajärven Pirttiniemen kämppä oli korkeanveden aikaan melkein kuin saaressa. Suojärven Kalliopirtti on sekin luonnonkauniilla paikalla niemessä, missä lienee samalla paikalla ollut ajan mittaan useitakin kämppiä, oviaukon ilmansuunta vain on vanhojen kertoman mukaan vaihdellut. Mutkalammen valtion kämppä on yhä olemassa ja hyvässä kunnossa, senkin paikalla on ollut kalamiesten pirttejä aikaisemminkin. Pykyn kämppä on myös hyvässä käyttökunnossa. 

Ainaslammen kämppä puolestaan oli tehty Makolan kaivoksen pumppumökistä, tuo paikka on nykyisin yksityiskäytössä. Pöykiön hirsinen metsätyökämppä oli melko iso, jossa oli kaksinkertaiset ritsit ja tynnyrikamina keskellä maalattiaa. Sekin kämppä on jo hävinnyt. Lahnajärven lautapirtin olen vielä nähnyt olevan olemassa, käyttökelvottomaksi lahonneena tosin. Lopuksi täytyy vielä mainita Telakon kankaalla ollut Koistisen "Mikon pirtti", jossa siinäkin on monet kerrat tullut yövyttyä Suojärven kalareissuilla, sekä ns. Tallikämppä, mihin pääsi seuraamalla Suojärven   keskikortteen kohdalta lähtenyttä heikosti erottuvaa kärryuraa. Tuokin kämppä ahkeroi vielä olla olemassa, mutta monen muun kämpän tavoin katto osin romahtaneena ja sisältä lohduttomaksi lahonneena.