Vanhassa 1962 painetussa Iso-Juurikka -peruskartassa luki valtionmaiden kohdalla "Iso Sydänmaan valtionpuisto." Tuon jälkeen on valtionmetsiä vielä jonkin verran myyty tiloille lisämaiksi, mutta yhä valtion tilukset ovat laajat. Kaikki vesialueet ovat myös yhä valtion omaisuutta, kuten Iso-Juurikka, Lahnajärvi, Mutkalampi ja Ainaslammen Sievin puoleinen osa. Suurimmat valtion omistamat suot ovat luonnonsuojelualueita, kuten Pitkäneva, Rimpineva ja Pesäneva. Pitkännevan ja Rimpinevan saaret ovat alueen ainoita luonnonmetsiä, joitakin aivan pieniä suojelukohteita lukuun ottamatta.
Suurten
savotoiden ja polttopuuhakkuiden lisäksi alueen metsiä ovat hyödyntäneet
tervanpolttajat jo 1800-luvulta alkaen. Tuohon aikaan Suomen tervanvienti oli
suurta ja tervan valmistus laajaa ja ammattimaista toimintaa. Sitä ei
välttämättä tehty harvojen paikallisten asukkaiden toimesta, vaan
tervanpolttajat monesti tulivat rannikolta päin, missä parhaat metsät olivat jo
käytetty. Perimätieto kertoo mm. Iso-Juurikkajärven rannassa on olleesta
valtavasta tervahaudasta, joka oli tuottanut tervaa suuria määriä. Kerran tuo
hauta oli jotenkin riistäytynyt polttajiltaan, ja kuuma terva valunut järveen
ja palanut lauttana veden pinnalla. Tämä Mölölän tervahauta ja monet muut ovat
merkityt nykyisiinkin karttoihin, mutta monia on vielä olemassa ja
havaittavissa, joita ei ole merkitty. Iso-Juurikkajärven Kalajan puoleisessa päässä on Hautakangas ja niillä seuduin ennen puhuttiin Kauppilan haudasta. Uusissa kartoissa ei ole siitä merkintää.
Joissakin
sydänmaan kartoissa on nähty maininta magneettisista häiriöistä alueella, ja
jotkut väittävät kompassineulan välillä pyörivän holtittomasti mistään tietämättä.
Tämä johtuu alueen peruskallion malmipitoisuuksista. Nivalalainen Eljas Ekdahl
on tehnyt väitöskirjankin nikkelimalmivyöhykkeestä, joka ulottuu Laatokan
Karjalasta näille seuduille. Näitten metsien, soiden ja mutapohjaisten lampien
alla uinuu todennäköisesti suuret malmivarat. Vaikeista ja lähes
pääsemättömistä olosuhteista huolimatta aluetta on alustavasti tutkittu moneen
otteeseen sotien jälkeisinä aikoina. Monet tutkimustulokset ovat kuitenkin
erilaisten merkillisten sattumusten myötä hävinneet ja kadonneet, ja siksi
kaikki on pitänyt aloittaa lähes alusta. On jopa kerrottu, että
sotienjälkeisten vaaran vuosien aikana suurten malmirikkauksien löytyminen
haluttiin salata.
Peruskallio
on melko pinnassa monin paikoin, pistäen soistakin esiin matalina laakeina
lienteinä, jopa lampien pohjissa on monin paikoin kalliota. Otto Mastokangas on
kertonut varmana tietona, että Ainaslammen pohja on puhdasta nikkeliä. Tutkittu
sitä ainakin on, siitä todisteena järvestä törröttää yhä vuosikymmenien jälkeen
kairauskoneen maaputki, joka on jäältä tehdyn kairauksen jälkeen jäänyt
paikalleen. Talvisin kairaajat pääsivätkin kesällä hyllyvien soiden taakse
vaivatta, mutta kerran oli Pitkännevan rimpien kohdalla raiteet jo sulaneet,
kun kalustoa oli tuotu pois. Paikalle sattuneelta Viljo Vuotilta olivat
kairaajat kyselleet sulan vierellä, mahtaneeko tuossa edes olla syvästi. Viljo
oli hakenut honkarassin ja työntänyt sen raiteessa umpeen, jolloin kairaajaporukka
oli kiireesti korjannut kalustonsa takaisinpäin.
Makolan
kaivos löytyi Kusti Ainasojan eli Törmän Kustin lähettämän kansannäytteen
perusteella. Tämä innoitti laajemminkin etsimään erikoisia kiviä ja lähettämään
näytteitä geologeille. Vihiä malmiaarteista saadaan monesti maaperän
irtokivistä, joita siihen aikaan paljastui lähinnä vain tuulenkaatojen juurien
alta. Sydänmaan monet avokalliot tarjosivat laajemmin kiinnostavaa tutkittavaa
sille, jolla vain oli paikallistuntemusta, aikaa ja vasara. Erityisesti
mainitaan Juho Nuolioja kutsumanimeltään "Pässi-Jussi", joka asui
mökissään Aittoperällä ja etsi harrastuksenaan malmia. Hän halusi nähdä
kallion sisäänkin, ja teki sen vuoksi melkoisia räjäytyksiä dynamiitilla. Näitä
pienlouhoksia olen joskus kauan sitten nähnyt Kallionevan suunnalla. Välillä
malmikuume on laantunut, mutta varmaa on, että malmia on runsaasti löytymättä.
Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, mutta lopulta parhaat esiintymät löytyvät
vain sitkeän etsinnän ja koekairauksen tuloksena.
Nyt on Jarmolla päivitysväli venähtänyt pitkäksi. Toivottavasti jaksat vielä jakaa hienoja juttujasi/tarinoitasi meidän muidenkin kanssa.
VastaaPoistaHyvää keväänjatkoa!