Translate

lauantai 22. marraskuuta 2014

Luonnon rikkauksia




Vanhassa 1962 painetussa Iso-Juurikka -peruskartassa luki valtionmaiden kohdalla "Iso Sydänmaan valtionpuisto." Tuon jälkeen on valtionmetsiä vielä jonkin verran myyty tiloille lisämaiksi, mutta yhä valtion tilukset ovat laajat. Kaikki vesialueet ovat myös yhä valtion omaisuutta, kuten Iso-Juurikka, Lahnajärvi, Mutkalampi ja Ainaslammen Sievin puoleinen osa. Suurimmat valtion omistamat suot ovat luonnonsuojelualueita, kuten Pitkäneva, Rimpineva ja Pesäneva. Pitkännevan ja Rimpinevan saaret ovat alueen ainoita luonnonmetsiä, joitakin aivan pieniä suojelukohteita lukuun ottamatta.

Suurten savotoiden ja polttopuuhakkuiden lisäksi alueen metsiä ovat hyödyntäneet tervanpolttajat jo 1800-luvulta alkaen. Tuohon aikaan Suomen tervanvienti oli suurta ja tervan valmistus laajaa ja ammattimaista toimintaa. Sitä ei välttämättä tehty harvojen paikallisten asukkaiden toimesta, vaan tervanpolttajat monesti tulivat rannikolta päin, missä parhaat metsät olivat jo käytetty. Perimätieto kertoo mm. Iso-Juurikkajärven rannassa on olleesta valtavasta tervahaudasta, joka oli tuottanut tervaa suuria määriä. Kerran tuo hauta oli jotenkin riistäytynyt polttajiltaan, ja kuuma terva valunut järveen ja palanut lauttana veden pinnalla. Tämä Mölölän tervahauta ja monet muut ovat merkityt nykyisiinkin karttoihin, mutta monia on vielä olemassa ja havaittavissa, joita ei ole merkitty. Iso-Juurikkajärven Kalajan puoleisessa päässä on Hautakangas ja niillä seuduin ennen puhuttiin Kauppilan haudasta. Uusissa kartoissa ei ole siitä merkintää.

Joissakin sydänmaan kartoissa on nähty maininta magneettisista häiriöistä alueella, ja jotkut väittävät kompassineulan välillä pyörivän holtittomasti mistään tietämättä. Tämä johtuu alueen peruskallion malmipitoisuuksista. Nivalalainen Eljas Ekdahl on tehnyt väitöskirjankin nikkelimalmivyöhykkeestä, joka ulottuu Laatokan Karjalasta näille seuduille. Näitten metsien, soiden ja mutapohjaisten lampien alla uinuu todennäköisesti suuret malmivarat. Vaikeista ja lähes pääsemättömistä olosuhteista huolimatta aluetta on alustavasti tutkittu moneen otteeseen sotien jälkeisinä aikoina. Monet tutkimustulokset ovat kuitenkin erilaisten merkillisten sattumusten myötä hävinneet ja kadonneet, ja siksi kaikki on pitänyt aloittaa lähes alusta. On jopa kerrottu, että sotienjälkeisten vaaran vuosien aikana suurten malmirikkauksien löytyminen haluttiin salata.

Peruskallio on melko pinnassa monin paikoin, pistäen soistakin esiin matalina laakeina lienteinä, jopa lampien pohjissa on monin paikoin kalliota. Otto Mastokangas on kertonut varmana tietona, että Ainaslammen pohja on puhdasta nikkeliä. Tutkittu sitä ainakin on, siitä todisteena järvestä törröttää yhä vuosikymmenien jälkeen kairauskoneen maaputki, joka on jäältä tehdyn kairauksen jälkeen jäänyt paikalleen. Talvisin kairaajat pääsivätkin kesällä hyllyvien soiden taakse vaivatta, mutta kerran oli Pitkännevan rimpien kohdalla raiteet jo sulaneet, kun kalustoa oli tuotu pois. Paikalle sattuneelta Viljo Vuotilta olivat kairaajat kyselleet sulan vierellä, mahtaneeko tuossa edes olla syvästi. Viljo oli hakenut honkarassin ja työntänyt sen raiteessa umpeen, jolloin kairaajaporukka oli kiireesti korjannut kalustonsa takaisinpäin.

Makolan kaivos löytyi Kusti Ainasojan eli Törmän Kustin lähettämän kansannäytteen perusteella. Tämä innoitti laajemminkin etsimään erikoisia kiviä ja lähettämään näytteitä geologeille. Vihiä malmiaarteista saadaan monesti maaperän irtokivistä, joita siihen aikaan paljastui lähinnä vain tuulenkaatojen juurien alta. Sydänmaan monet avokalliot tarjosivat laajemmin kiinnostavaa tutkittavaa sille, jolla vain oli paikallistuntemusta, aikaa ja vasara. Erityisesti mainitaan Juho Nuolioja kutsumanimeltään "Pässi-Jussi", joka asui mökissään Aittoperällä ja etsi harrastuksenaan malmia. Hän halusi nähdä kallion sisäänkin, ja teki sen vuoksi melkoisia räjäytyksiä dynamiitilla. Näitä pienlouhoksia olen joskus kauan sitten nähnyt Kallionevan suunnalla. Välillä malmikuume on laantunut, mutta varmaa on, että malmia on runsaasti löytymättä. Tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet, mutta lopulta parhaat esiintymät löytyvät vain sitkeän etsinnän ja koekairauksen tuloksena.


1 kommentti:

  1. Nyt on Jarmolla päivitysväli venähtänyt pitkäksi. Toivottavasti jaksat vielä jakaa hienoja juttujasi/tarinoitasi meidän muidenkin kanssa.
    Hyvää keväänjatkoa!

    VastaaPoista