Itsenäisyyspäivä 2013

Itsenäisyyspäivänä muistetaan veteraaneja ja kaikkia menneitä sukupolvia, jotka ovat työllään mahdollistaneet Suomen itsenäisyyden. Ne jotka ovat jopa aseellisesti puolustaneet isänmaata ja vaarantaneet henkensä ja terveytensä sodissa, ansaitsevat aina erityisen arvostuksen. Muistakaamme myös niitä, jotka ovat laillisen esivallan kutsua noudattaessaan menettäneet sodassa henkensä. Heidän kohdallaan uhraus on suurin mahdollinen. Tässä ajassa kuulostaan vieraalta puhua uhrautumisesta toisten ihmisten tai yhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Eilen kenraali Puheloinen joutui haastattelussa puolustamaan yleistä asevelvollisuutta, jota vastaan on käynnissä kampanja. Yksi merkittävimmistä vastustajien kriteereistä on se, että laki, vastoin sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaatii jokaisen Suomalaisen miehen velvolliseksi puolustamaan maataan. Kenraali löysi pitävän vasta-argumentin siitä, että vapaaehtoisten naisten palveluksen keskeyttämiset fyysisistä syistä ovat yleisempiä kuin miesten. Maa-armeijan toiminta on kaikesta huolimatta fyysistä, tai ainakin siihen pitää olla valmiudet tositilanteessa. Sota on siis paitsi hengelle hupaa, myös fyysisesti raskasta miesten työtä. Ovathan esim. palomiehetkin enimmäkseen miehiä, koska fyysistä voimaa tarvitaan painavan kaluston kanssa työskenneltäessä.

Tasa-arvo ideologisen mekaanisesti sovellettuna on ihmisarvon vastaista, koska ihmisiä on sekä miehiä että naisia, säädettiin lakeja miten tahansa. Tasa-arvo ei saisi olla kaiken pakottamista samanlaiseksi. Armeijan ja sodankäynnin kyseessä ollen näkisin naisen roolin olevan pikemminkin elämää pelastavissa ja suojaavissa tehtävissä. Jos naisten mukaantulo tekisi sodasta jotenkin inhimillisempää ja pehmeämpää, kannustaisin heitä armeijaan. Mitkään merkit eivät viittaa siihen.

Laaja asevelvollisuusarmeija on läpileikkaus kansasta, ja tämä voi tehdä armeijasta inhimillisemmän kuin ammattiarmeija. Ainakin kaikkien kansalaisryhmien ja ammattien mukanaolo tekee siitä monipuolisemman ja lahjakkaamman. Ja kun kaikki ovat kutsutut lain perusteella velvoitettuina, vältetään vapaaehtoisen kiihkous ja valikoituminen luonteenlaadun tai varallisuuden mukaan. Pontimena ovat parhaimmillaan velvollisuudentunto ja lähimmäisenrakkaus, ei vihollisvihan lietsominen.

Armeija-aikana jouduin varuskuntasairaalaan, ja naapuripetillä oli lääkäriksi opiskeleva varusmies. Hän ehkä intelligenssiään korostaen sanoi mahdollisessa sotatilanteessa häipyvänsä maisemista vähin äänin. Sodanvastaisena hän toi esiin lukemattomuuttaan sotakirjojen suhteen, paitsi Pentti Haanpään kirjan Korpisotaa hän arvosti korkealle. Kirja onkin ehkä hieman sodanvastainen, mutta melko terveellä tavalla. Eihän sota todellakaan ole pelkästään paraatimarssia ja torvien soittoa, kunniamerkkien kilinää. Kirja on todellakin hyvä ja kerronta Haanpään iskevää ja ilmeikästä pohjoispohjalaista kieltä. Sitkeän ja hiljaisen Suomalaisen korpisoturin sankaruuden romettakin on sopivasti mukana.