Kiinni vain rahasta

Kunnan ensi vuoden budjetin valmistelu alkaa olla maalissa, vaikka raameissa pysyminen on vaatinut kaikissa toiminnoissa suurta sopeuttamista. Veroprosenttia esitetään valtuustolle korotettavaksi 21,5 ja asuinrakennusten kiinteistöveroa 0,65 prosenttiin, ja näillä korotuksilla pitäisi tulojen ja menojen välinen aukko tulla kurotuksi umpeen. Vaihtoehtona olisi ollut lomautukset ja opetusryhmien koon kasvattaminen, joiden tuoma säästö on vaikeammin laskettavissa. Toiminnoissa säästäminen kun pakkaa pullahtamaan jossakin toisessa kohdassa takaisin. Jos kattoa ei paikata, niin talo lahoo, mutta etenkin opetussektorilla säästöt voivat tuoda huomattavia lisäkuluja jopa sosiaali- ja terveyspuolen menokohtaan.

Menoista 67 % on noita so-te palvelumenoja, jotka PPKY Kallio tuottaa. Jos Nivalan kaupunki lomauttaisi henkilöstöä, ne eivät siis kohdistuisi suurimpaan menoerään lainkaan. Oma organisaatio ja toiminnot onkin viilattu melko kohilleen, joten helppoja säästökohteita ei ole. Monien kiinteistöjen kohdalla tärkeitäkin korjauksia lykättiin takavuosina liian pitkään, jotka sitten tulivat lopuksi vastaan entistä suurempina.

Erikoissairaanhoidon menot koostuvat suurimmalta osiltaan OYSin hoidoista, joihin menee kymmenisen miljoonaa, eikä tinkiä voi. Lähetteistä sinne tulee 48% Nivalan omasta terveyskeskuksesta, suurempi osa siis yksityispuolelta. Maksajana vain on aina potilaan kotikunta, avoimella valtakirjalla. OYSin menot ja hoidot ovat hyviin kalliita, eikä toiminnan tehostamista ole juuri aloitettu em. syistä. Laitosta johtavat lääkärit, joita sellaiset sivuseikat kuin maksajan rahapula eivät tietenkään liikuta. Myöskään suurimman osakkaan eli Oulun intressi ei ole tuon mammutin suitsiminen, sillä se tuo alueelle valtavasti rahaa, eli Nivalastakin tuon 10 milj.€.

Hoito kyllä on hyvää, ja sitä annetaan kaikille, joten siltä osin kaikki on kunnossa. On turha paasata liikaa taloudellisesta epätasa-arvosta, jos tällaista järjestelmää tarjotaan kaikkien käyttöön. On vaikea uskoa paljonpuhutun yksikanavaisen rahoitusmallin tuovan jotain ratkaisua terveydenhoitoon. Saattaisi syntyä entistä pahempi automaatti, jota ei vaan voitaisi rahoittaa. Pienten kuntien terveyskeskukset toimivat tutkitusti tehokkaimmin, mutta suuri keskittämisvimma uhkaa näivettää niitä entisestään. Pienet kunnat ovat tiukimmilla jatkuvasti paisuvien erikoissairaanhoitomenojen kanssa, joihin eivät voi vaikuttaa. Ainoa keino on alibudjetointi, jolla toivotaan olevan paitsi talousarviolukuja kaunistava vaikutus, niin myös palvelujen käyttöä ohjaava vaikutus.